Karl Ekman (29. syyskuuta 1895 Bratislava, Itävalta-Unkari – 5. heinäkuuta 1962 Helsinki[1]) oli suomalainen tietokirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hänen vanhempansa olivat pianisti ja kapellimestari Karl Ludvig Ekman ja laulaja Ida Paulina Ekman omaa sukua Morduch. Karl Ekman kirjoitti ylioppilaaksi 1913 Nya svenska samskolanista ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1916. Hän teki opintomatkan Saksaan 1913 ja Englantiin 1924. Ekman väitteli 1920 filosofian tohtoriksi Friedrich Nietzschen estetiikasta. Hän työskenteli Helsingin osakepankin Porvoon konttorin johtajana 1920–1923, virkailijana Holger Schildt -kustantamossa 1925–1926 ja ulkomaantoimittajana Hufvudstadsbladetissa 1927–1935. Ekman julkaisi tutkimuksia estetiikasta ja historiasta, teki teollisuusyritysten historiikkeja ja kirjoitti elämäkertoja. Merkittävin elämäkerta on Jean Sibelius, joka ilmestyi ruotsiksi ja suomeksi 1935 ja englanniksi 1936. Kirjan neljäs täydennetty painos ilmestyi suomeksi ja ruotsiksi 1956 nimellä Jean Sibelius ja hänen elämäntyönsä.[2][3][4]
| ||||||||||||||
