.fi | |
---|---|
Esitelty | 1986 |
Tila | käytössä |
Käyttötarkoitus | Suomen kansallinen verkkotunnus |
Todellinen käyttö | yritykset, yksityishenkilöt, yhdistykset sekä muut suomalaiset toimijat |
Rekisteröityjä verkkosivustoja | 440 000 (loppuvuodesta 2017) |
Tyyppi | maatunnus |
Hallinnoija | Liikenne- ja viestintävirasto Traficom |
Toiminta-alue | Suomi |
Verkkosivut |
.fi on Suomen Internet-maakoodi verkkotunnuksia varten. Viestintävirasto hallinnoi juurta ja vastaa verkkotunnusten myöntämisestä. Hallinnointi ja myöntäminen tapahtuu kansallisen lainsäädännön Tietoyhteiskuntakaaren pohjalta. Verkkotunnuksia voivat rekisteröidä yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt. Vuonna 2016 luovuttiin rajoituksista, jotka koskivat verkkotunnusten muotoa ja niiden haltijan sijaintia.
Joulukuussa 1986 Tampereen teknillinen korkeakoulu (myöhempi Tampereen teknillinen yliopisto, TTY) lähetti hakemuksen uuden ylätason verkkotunnuksen luomisesta. Hakemuksen taustalla olivat hallintojohtaja Seppo Loimio ja tietotekniikan apulaisprofessori Juha Heinänen. [2] Verkkotunnuksia hallinnoiva ICANN hyväksyi hakemuksen ja myönsi TTKK:lle oikeuden hallinnoida .fi-verkkotunnusta.
TTKK hallinnoi .fi-juuripalvelimia vuosina 1986–1993, jonka jälkeen oikeudet siirrettiin FICIXille.[3] Juuren hallinnoinnista sekä verkkotunnusten myöntämisestä vastasi kuitenkin käytännössä EUnet Finland, myöhemmin KPNQwest.
Vuonna 1997 vastuu maakoodin hallinnoinnista siirrettiin Telehallintokeskukselle (nykyisin Viestintävirasto)[4], joka vastasi tunnuksen myöntämisestä ja hallinnoinnista (teknisestä hallinnoinnista vastasi vuoteen 2003 asti KPNQwest). Yksityisen sektorin toimijoita ei pidetty tarpeeksi puolueettomina hallinnoimaan maatunnusta ja tästä syystä hallinnointi siirrettiin viranomaistaholle. Vastaava käytäntö oli jo yleisesti vakiintunut monissa maatunnuksissa.
Vuoteen 2003 asti verkkotunnuksia oli myönnetty hyvin rajallisesti ja mikään laki ei määrännyt sitä miten tunnuksia tuli myöntää.[4] Lähinnä yliopistoilla sekä suurilla yrityksillä joiden nimi oli vakiintunut oli käytössään fi-verkkotunnus.[5] Verkkotunnuslaki (228/2003) astui voimaan maaliskuussa 2003.[6] Laissa säädetään muun muassa fi-verkkotunnuksen hakemisesta, verkkotunnuksen muodosta ja sisällöstä sekä verkkotunnuksen haltijan sekä internet-palveluntarjoajan vastuusta ja velvollisuuksista. Edelleen vain yritykset sekä yhteisöt saivat käyttöönsä oman fi-verkkotunnuksen, tunnusten saatavuus kuitenkin parani huomattavasti. Enää haettavan verkkotunnuksen nimen ei tarvinnut vastata täydellisesti kaupparekisteriin tai tavaramerkkirekisteriin rekisteröityä nimeä vaan myös muut verkkotunnushakemukset hyväksyttiin. Vapautumisen johdosta suuri määrä verkkotunnuksia rekisteröitiin ja uusi aikakausi alkoi fi-verkkotunnuksen osalta.[4]
Maaliskuussa 2006 verkkotunnuslakia muutettiin[7] niin, että verkkotunnusten rekisteröinti mahdollistui myös yksityishenkilöille. Edelleenkään ulkomaisilla toimijoilla ei ollut mahdollisuutta rekisteröidä tunnuksia vaan vaatimuksena oli kotikunta Suomessa, suomalainen henkilötunnus sekä yli 15 vuoden ikä.[8] Samalla suojattiin verkkotunnukset, jotka olivat yksityishenkilöiden nimiä. Vain nimen haltijalla oli oikeus rekisteröidä verkkotunnus (mikäli oli kaksi samannimistä henkilöä noudatettiin aikaprioriteetin periaatetta).[9]
.fi-verkkotunnusten määrä ylitti 250 000 27.10.2010.[10]
Syyskuussa 2016 astui voimaan uusi Tietoyhteiskuntakaari (7.11.2014/917), joka korvasi aiemman verkkotunnuslain.[11] Viestintävirasto markkinoi uudistusta mainoslauseella ”.fi uudistuu”[12], ja mediassa uudistusta on myös kutsuttu verkkotunnusuudistukseksi.[13] Uusi laki teki merkittäviä muutoksia sekä verkkotunnusten myöntämiseen että vaatimuksiin. Uudistuksessa myös ulkomaisille toimijoille annettiin oikeus rekisteröidä verkkotunnuksia.[14] Samalla luovuttiin rajoituksista, jotka koskivat verkkotunnusten muotoa ja hyvän tavan vastaisuutta.[15] Käytännössä suuri määrä kaksimerkkisiä maatunnuksiin perustuvia verkkotunnuksia vapautui.[16] Viestintävirasto siirtyi myös välittäjämalliin, jossa välittäjät hoitavat asiakkaan puolesta merkintöjen tekemisen verkkotunnusrekisteriin.[17] Aiemmin käytössä oli ollut malli, jossa verkkotunnusten haltijat olivat myös voineet itse hallinnoida tunnuksia käyttäen Viestintäviraston domain.fi-palvelua.[18]
McAfeen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan noin 0,05 prosentissa .fi-päätteisiä sivuja levitetään haittaohjelmia.[19]
Kansallisia merkkejä å, ä ja ö sisältäviä fi-verkkotunnuksia (IDN) on ollut mahdollista hakea syyskuusta 2005 alkaen. Lisäksi elokuussa 2006 mahdollistui Suomessa puhuttavien saamen kielissä käytettävien merkkien käyttäminen fi-verkkotunnuksessa.
Ahvenanmaa sai oman .ax-tunnuksensa 15. elokuuta 2006.[20] Siihen asti käytössä oli ollut aliverkkotunnus .aland.fi. Verkkotunnuksen hallinnoinnista vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Helsingin kaupunki haki vuonna 2016 omaa verkkotunnusta.[21] Kyseessä on uudentyyppinen paikkatunnus (GeoTLD) verkkotunnus perinteisten maatunnusten (ccTLD) ja geneeristen tunnusten (gTLD) domainien ohella. ICANN on vapauttanut uusia tunnuksia saataville ja nykyisin monilla kaupungeilla on oma verkkotunnuksensa. Esimerkiksi myös Tukholman kaupungilla on vastaava oma verkkotunnus .stockholm. Sekä .stockholm- että .helsinki-verkkotunnuksien teknisestä hallinnoinnista vastaa Afilias.[21][22]