Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.Tarkennus: Sirpaleinen rakenne
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.Tarkennus: käsitelläänkö eri näkökulmia neuraalisti?
Varhaisen valokuvadokumentaristin Dorothea Langen kuva Siirtolaisäiti vuodelta 1936 Florence Owens Thompsonista, 32-vuotiaasta cherokeeintiaaniheimoon kuuluvasta sadonkorjaajasta kahden lapsensa kanssa Nipomossa Kaliforniassa. Kuva esittää työn perässä kulkevia laman uhreja.
1930-luvun lama tai vaihtoehtoisesti suuri lama (engl.Great Depression) oli Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut taloustaantuma. Lama aiheutti tuotannon ja bruttokansantulon romahduksen Yhdysvalloissa. Teollisuustuotanto väheni 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 prosentin. Talous elpyi entiselle tasolle vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Laman alku ja ensimmäiset vuodet sijoittuivat presidentti Herbert Hooverin kaudelle. Eräänä suuren laman alkupisteenä pidetään ”mustaa torstaita” 24. lokakuuta 1929, jolloin New Yorkin pörssi romahti. Se ei kuitenkaan ollut laman varsinainen syy. Hoover ei saanut jatkokautta, ja presidenttinä aloitti Franklin Delano Roosevelt, joka kampanjoi New Deal -idealla.
Suuren laman vaikutukset levisivät lähes kaikkiin maailman maihin, ja koko maailman kansantuotteen arvioidaan romahtaneen jopa 15 prosenttia. Vuoden 1929 jälkeen maailmanmarkkinoiden tärkeimpien tuotteiden hinnat puolittuivat kahden vuoden kuluessa, mikä aiheutti paljon vararikkoja yrityksille[1]. Latinalaisessa Amerikassa lama alkoi hiukan Yhdysvaltoja aiemmin. Saksassa teollisuustuotannon romahdus oli samaa suuruusluokkaa kuin Yhdysvalloissa. Britanniassa ja Ranskassa lama alkoi vasta 1930-luvun puolella. Työttömyyden ollessa pahimmillaan teollisuusmaissa oli yhteensä noin 40 miljoonaa työtöntä[1].
Erimielisyydet laman synnyn, syvyyden ja pituuden syistä
Suuri lama lisäsi köyhyyttä koko maailmassa. Kuvassa yhdysvaltalainen perhe Oklahoman Elm Grovessa vuonna 1936. (Kuva: Dorothea Lange.)
Eri koulukuntien kantoja
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Keynesiläisyyden mukaan lama johtui siitä, että kysyntä oli riittämätöntä ja työntekijöitä ei pidetty kysynnän puutteesta johtuen töissä, jolloin kysyntä pieneni entisestään.
Monetarismin mukaan lama johtui paljolti rahamäärän supistumisesta, joka taas johtui epäonnistuneesta keskuspankkipolitiikasta.
Itävaltalaisen taloustieteen mukaan lama johtui paljolti keskuspankin liian löysästä rahapolitiikasta 1920-luvun nousukaudella ja pankkien kassavarantovelvoitteen vähäisyyden aiheuttamasta luoton lisäämisestä, jotka johtivat vääriin investointeihin, talouskuplaan ja kuplan puhjettua taantumaan, jota verotus, protektionismi ja julkisen sektorin kasvattaminen pahensivat.
Keskuspankin vaikutus
Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniaisen mukaan keskuspankin virheet olivat syynä siihen, että 1920-luvulla rahan tarjonta kasvoi 70 prosenttia, mikä aiheutti ”pörssi- ja asuntomarkkinakuplan ja lähihistorian pahimman lamakauden”. Sama toistui 2000-luvulla.[2]
Ekonomisti Lawrence W. Reedin mukaan keskuspankki lisäsi rahan tarjontaa yli 60 prosenttia vuoden 1921 puolivälistä vuoden 1929 puoliväliin. Tämä laski korkoja ja nosti osakekurssin pilviin synnyttäen ”iloisen kaksikymmentäluvun”. Vuonna 1929 keskuspankki nosti korkoja ja antoi rahan tarjonnan vähetä lopulta 30 prosenttia kolmessa vuodessa, mikä Reedin mukaan aiheutti deflaation ja laskukauden.[3]
Professori Scott Sumnerin mukaan 1920-luku oli ainoa 1900-luvun deflaatiovuosikymmen Yhdysvalloissa ja vuosien 1927–1929 buumi oli ainoa ekspansio deflaation vallitessa. Nimellinen bruttokansantuote (NBKT) nousi viisi prosenttia, mutta NBKT henkilöä kohden putosi 1920-luvulla kymmenen prosenttia.[4]
Tilapäinen toipuminen
Toipuminen lamasta alkoi kesällä 1932, ja kesäkuuhun 1933 mennessä teollisuustuotanto nousi 50 prosenttia huomattavan deflaation aikana. Kun kesäkuussa 1933 irrottauduttiin kultakannasta, alkoi inflaatio. Sen sijaan työnteko oli vuonna 1934 tuntimääräisesti pienempi kuin vuonna 1932. Kuitenkin vuonna 1939 BKT oli 27 prosenttia trendin alla, mikä professoreiden Harold L. Cole ja Lee E. Ohanian mukaan johtui työmarkkinapolitiikasta, jota ilman työllisyys olisi ollut 20 prosenttia parempi. Presidentti Roosevelt myönsi vuonna 1938 osan hallituksen politiikasta haittaavan toipumista ja palautti työnantajien oikeuden irtisanoa istumalakkoilijoita.[5]
Vertailu muihin lamoihin
Reedin mukaan vuotta 1929 edeltäneet Yhdysvaltain lamat kestivät enintään 4 vuotta, useimmat enintään 2 vuotta. Suuri lama kesti 12 vuotta. Reed syyttää tästä keskuspankin rahapolitiikan lisäksi Hooverin pystyttämiä tulleja (Smoot-Hawley), miljardien yritys- ja maataloustukiaisia sekä Rooseveltin New Dealia, vaikka omassa vuoden 1932 vaalikampanjassaan Roosevelt vielä arvosteli Hooverin runsaita julkisia menoja, korkeita veroja, velkaantumista ja kaupan rajoittamista.[3]
Keynesiläiset ovat arvioineet new dealia suopeammin.lähde?
Maailmalla 1930-luvun lamana tunnettua ilmiötä kutsuttiin Suomessa yleisesti pula-ajaksi.[6] Suomessa lama oli melko lyhyt. Elpymistä edisti keynesiläisyyden mukaan markan irrottaminen kultakannasta vuonna 1931. Vuonna 1933 markka liitettiin ”puntaklubiin”, mikä lisäsi vakautta ja ennustettavuutta.lähde?
Aiheesta väitelleen Jarmo Peltolan mukaan 1930-luvun lama merkitsi ennen kaikkea työttömyyttä, työajan lyhennyksiä ja palkanalennuksia. Lama oli Peltolasta vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan merkittävämpi ja pitkäaikaisempi kuin aikaisemmin on ymmärretty. 1920-luvun lopulla alkanut lama kesti monessa perheessä pitkälle 1930-luvun jälkimmäiselle puoliskolle. Kokemuksena se asettuu työläissuvuissa jopa Suomen sisällissodan ja toisen maailmansodan rinnalle.[6]
Lähteet
↑ abChristensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 245-246. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
