.jpg)
Carl Gustaf Mannerheim (10. elokuuta 1797 Louhisaaren linna, Askainen – 9. lokakuuta 1854) oli suomalainen hallintomies, kreivi ja kuuluisa hyönteistutkija. Hän oli marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisä.
Carl Gustaf Mannerheim syntyi Louhisaaren linnassa Askaisissa vuonna 1797. Isä Carl Erik Mannerheim oli Linnén oppilaita. Isä oli harrastanut ikänsä botaniikkaa, mutta oli myös korkeassa virassa oleva poliitikko. Äiti oli Vendla Sofia von Willebrand. Poika Carl Gustaf keräsi jo lapsuudessaan hyönteisiä, erityisesti kovakuoriaisia. 16-vuotiaana hän meni opiskelemaan Turkuun ja jatkoi sitten C. R. Sahlbergin opastamana kovakuoriaiskokoelmiensa täydentämistä. Heistä tuli myöhemmin pysyviä ystäviä. C. G. Mannerheim erikoistui lakiopintoihin ja valmistuttuaan vuonna 1819 hän pääsi sihteeriksi Pietariin Keisarin Suomen asiain valtiosihteerille Robert Henrik Rehbinderille.
Mannerheim toimi vuosina 1826–1831 muun muassa Helsingin yliopiston kanslerinsihteerinä.[1] Mannerheim nimitettiin vuonna 1833 Vaasan läänin maaherraksi, mutta siirtyi pian Viipurin lääniin samaan tehtävään. Vuosina 1839–1854 hän toimi Viipurin hovioikeuden presidenttinä.[2]
Mannerheimin puoliso oli vuodesta 1832 lähtien Eva Vilhelmina von Schantz, joka oli Suomen sodassa kunnostautuneen everstiluutnantti Carl Constantin von Schantzin ja Carolina Lovisa Weissman von Weissensteinin tytär. Avioliitosta syntyivät lapset:
Kaiken vapaa-aikansa Mannerheim kartutti kovakuoriaiskokoelmiaan ja oli myös kirjeenvaihdossa yl0 sadan eurooppalaisen koleopterologin kanssa. Häntä ei juuri nähty kulttuuririennoissa. Sitä vastoin hänellä oli työnsä kautta hyvät kontaktit Viipurin ja hyvin kansainvälisen Pietarin alueilla. Hän saattoi jatkuvasti hyödyntää Pietarin tiedeakatemian eläintieteellisen museon laajaa hyönteistieteellistä kirjastoa ja mallikokoelmia. Pietarissa hänellä ei ollut juuri aikaa retkeilyyn, joten kokoelmat karttuivatkin enimmäkseen vaihtamalla ja ostamalla muilta keräilijöiltä.
Muut tuon ajan venäläiset ja suomalaiset tutkijat eivät rohjenneet yleensä kuvata uusia lajeja kysymättä ensin Mannerheimin mielipidettä. Tämä auktori sai heiltä sitten vastapalveluna paljon mallikappaleita omiin kokoelmiinsa. Erityisesti Mannerheim käytti suuria summia trooppisten Buprestidae-heimon yksilöiden hankkimiseen kertomatta tästä esimerkiksi vaimolleen. Myöhemmin Helsingissä eläintieteen professorina toimineen Fr. W. Mäklinin avustuksella kokoelmat saatiin Viipurissa uuteen järjestykseen. Mannerheim testamenttasi 20 000 lajia käsittäneen arvokkaan kuoriaiskokoelmansa Helsingin yliopistolle. (Coll. Mannerheim)
Mannerheim kuvasi lukuisia tieteelle uusia kovakuoriaislajeja. Osa näistä on julkaistu C. R. Sahlbergin teoksessa Insecta Fennica.
Mannerheimin lukuisat systematiikan ja eliömaantieteen aloja käsittelevät julkaisut ovat tulleet tunnetuiksi aikoinaan. Hän teki paljon tutkimusmatkoja ulkomaille ja organisoi paikalliset hallintoviranomaiset ja muun muassa lääkärit keräämään kuoriaisia esimerkiksi tuolloin Venäjälle kuuluneesta Alaskasta. Näissä järjestelyissä epäilemättä edesauttoivat suomalainen amiraali Arvid Adolf Etholén ja monet muut suomalaistaustaiset Venäjän virkamiehet.
Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan risti (1828)[5]_ribbon.svg){kind=small}
Pyhän Stanislauksen ritarikunta toisen luokan risti (1836)[5] Pyhän Stanislauksen ritarikunta ensimmäisen luokan risti (1842)[5]
Pyhän Annan ritarikunta ensimmäisen luokan risti (1845)[5] Pyhän Annan ritarikunta ensimmäisen luokan risti keisarillisella kruunulla (1849)[5] Pyhän Vladimirin ritarikunta toisen luokan risti suurristillä (1851)[5]
| ||||||||||||||||
| ||||||||||||
| ||||||||||||||||||
