Eila Lahti-Argutina (14. huhtikuuta 1937 Petroskoi, Neuvostoliitto – 10. elokuuta 2008 Petroskoi, Venäjä) oli venäjänsuomalainen toimittaja ja tietokirjailija. Lahti-Argutina työskenteli pitkään Neuvostoliitossa ilmestyneissä suomenkielisissä Punalippu- ja Neuvosto-Karjala-lehdissä. Neuvostoliiton hajottua hän keskittyi tutkimaan Stalinin vainoissa menehtyneiden suomalaisten kohtaloita.[1]
Lahti-Argutina sai kaksoiskansalaisuuden 2004 ja muutti pysyvästi Kuopioon. [2]
Lahti-Argutina julkaisi kaksi kirjaa suomalaisten kohtaloista 1930-luvun Neuvostoliitossa. Jukka Rislakin kanssa tehty Meillä ei kotia täällä (1997) käsittelee Suomesta 1930-luvulla työn perässä loikanneiden edesottamuksia. Teos oli ehdokkaana Tieto-Finlandian saajaksi[3] ja se on käännetty englanniksi. Vuonna 2001 julkaistiin yli 8 000 suomalaista nimeä käsittänyt matrikkeli Olimme joukko vieras vaan. Lahti-Argutina keräsi tietoja arkistoista ja hän haastatteli vielä elossa olleita. Lahti-Argutina menehtyi aivoverenvuotoon Petroskoissa. Hän oli kuollessaan viimeistelemässä matrikkelin jatko-osaa.[1]
Lahti-Argutina valmistui Petroskoin valtionyliopistosta.[4]
Lahti-Argutinan isä, kemiläinen Eino Lahti,[5] loikkasi Neuvostoliittoon vuonna 1930 poliittisista syistä,[6] ja kuoli Tšeljabinskin pakkotyöleirillä vuonna 1943. Isän kohtalo selvisi Eilalle vasta 1990-luvun tutkimusten myötä.[5]
|