Elli Tompuri 1910-luvun alussa.

Elin Hulda Maria (Elli) Tompuri (20. tammikuuta 1880 Vehkalahti4. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, lausuja, tanssija ja kirjailija.

Elämäkerta

Tompurin vanhemmat olivat maanviljelijä Jooseppi Tompuri ja Anna Maria Meltari. Ruotsinkielistä Lärovärket för gossar och flickor i Helsingfors koulua käynyt Elli Tompuri pääsi ylioppilaaksi 1898. Opiskeltuaan jonkin aikaa Helsingin yliopistossa Tompuri pääsi vuonna 1900 näyttelijäharjoittelijaksi silloiseen Suomalaiseen teatteriin (tuleva Kansallisteatteri).

Tompuri opiskeli näyttämötaidetta Pariisissa ja Wienissä, ja hänen läpimurtoroolinsa oli vuonna 1905 Oscar Wilden Salomena Suomen Kansallisteatterissa. Tompurin tunnettuja rooleja olivat muun muassa Minna Canthin Anna-Liisa ja Sylvi sekä Henrik Ibsenin Nukkekodin Nora.

Vuonna 1919 Tompuri perusti lyhytaikaiseksi jääneen Vapaan Näyttämön. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi ”punaisena diivana” joka esitti Saksassa silloin kiellettyjen kirjailijoiden teoksia Kaunis Saksa – Poltettua runoutta –nimisessä runoillassaan 1934 ja johti Työnlausujat-lausuntakuoroa. Tompuri joutui tällöin silloisen Etsivän Keskuspoliisin tarkkailtavaksi.

1940- ja 1950-luvulla Tompuri kirjoitti teatteriuraansa käsittelevät muistelmansa.

Tompuri palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1961.

Elli Tompuri oli naimisissa 1910–1919 pankinjohtaja Lauri af Heurlinin kanssa. Lauri af Heurlinin ja Tompurin poikia olivat kansanedustaja Kaarlo af Heurlin ja kansantaloustieteen professori Lauri af Heurlin.

Teoksia

Galleria

Lähteet

Aiheesta muualla