Erik Tawaststjerna
Tawaststjerna vuonna 1952
Tawaststjerna vuonna 1952
Henkilötiedot
Syntynyt10. lokakuuta 1916
Mikkeli
Kuollut22. tammikuuta 1993 (76 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Oppilaat Eero Tarasti
Tutkimusalue musiikkitiede
Tunnetut työt Jean Sibelius 1–5
Palkinnot Henrik Steffens-palkinto (1981)
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto (1989)

Erik Werner Tawaststjerna (10. lokakuuta 1916 Mikkeli22. tammikuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikintutkija, pianisti ja kriitikko, joka työskenteli Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona.[1] Hänet tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen tutkijana ja viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kirjoittajana.

Ura

Erik Tawaststjerna (vas.) vastaan­ottamassa Henrik Steffens -palkintoa vuonna 1981 Christian Albrechts -yliopistossa.

Erik Tawaststjerna kuului Tawaststjernan aatelissukuun, josta on noussut lukuisia sotilas- ja hallintomiehiä sekä kulttuurivaikuttajia. Hänen isänsä Ilmari Tawaststjerna (1879–1932) oli Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori. Erik Tawaststjerna opiskeli aluksi matematiikkaa Rolf Nevanlinnan johdolla mutta päätti sitten suuntautua konserttipianistin uralle. Hän opiskeli vuosina 1937–1944 pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa (vuoteen 1939 saakka Helsingin konservatorio) sekä ulkomailla, opettajinaan muiden muassa Heinrich Neuhaus ja Alfred Cortot. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.

1950-luvun aikana Tawaststjerna siirtyi vähitellen pianistista musiikkitieteilijäksi ja erikoistui Jean Sibeliuksen tutkimiseen. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1960 Sibeliuksen pianosävellyksiä käsittelevällä väitöskirjalla, ja samana vuonna hänet valittiin yliopiston musiikkitieteen professoriksi. Hän hoiti tätä professuuria vuoteen 1983 ja toimi vuosina 1977–1983 myös Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Yliopistouransa ohella Tawaststjerna kuului merkittävimpiin suomalaisiin taidemusiikin arvostelijoihin, ja hän kirjoitti arvosteluja muiden muassa Helsingin Sanomiin vuosina 1957–1989. Hän oli myös kansainvälisesti tunnettu luennoitsija ja musiikkikilpailujen tuomari.

Tawaststjernan tieteellinen päätyö on viisiosainen Jean Sibeliuksen elämäkerta. Tämä jättiläistyö vei häneltä yli kaksi vuosikymmentä (1965–1988) ja toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1989. Tawaststjerna kirjoitti suurteoksensa ruotsiksi, mutta se julkaistiin ensin suomeksi; teos on käännetty myös englanniksi ja venäjäksi. Elämäkertasarjan lisäksi hän julkaisi Sibeliuksesta lukuisia muita teoksia sekä käsitteli tätä suosituissa radio- ja televisioesitelmissään. Toinen Tawaststjernan intohimo oli venäläinen musiikki: hän julkaisi teoksen Sergei Prokofjevista ja suunnitteli pitkään Dmitri Šostakovitšin elämäkertaa, mutta se jäi häneltä toteuttamatta.

Tawaststjernan puoliso vuodesta 1942 oli ruotsin kielen lehtori Carmen Tawaststjerna; pianisti Erik T. Tawaststjerna on heidän poikansa.[2]

Julkaisuja

Lähteet

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 731. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Kuka kukin on 1978, s. 980. Runeberg.org.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla