Esa Henrik Holappa (s. 14. heinäkuuta 1985 Oulu) perusti uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen ja oli sen ensimmäinen johtaja vuosina 2008–2012.
Holappa oli myös keskeinen Ruotsin ja koko Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimija vuosina 2009–2014. Pohjoismaisen vastarintaliikkeen päämääränä on korvata nykyinen yhteiskuntajärjestys Pohjoismaissa Hitlerin natsi-ideologiaan perustuvalla kansallissosialistisella valtiolla.
Holappa teki vuoden 2014 lopulla henkilökohtaisen pesäeron Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen. Hän irtaantui toukokuussa 2016 julkisesti natsismista Suomen Yleisradion haastatteluissa ja omassa kirjassaan Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön.
Holappa on toiminut vuoden 2016 alusta alkaen vapaaehtoistyöntekijänä ja 1. syyskuuta 2016 alkaen kokemusasiantuntijana radikalisoitumista ehkäisevässä ja ääriliikkeistä irrottautumista tukevassa Radinet-hankkeessa Suomessa.
Holapan pyrkimyksenä on auttaa, osallistua keskusteluun ja avata radikalisoitumisen ja ääriytymisen syitä ja siitä irtautumisen mahdollisuuksia. Holappa on natsismista ulostulonsa jälkeen antanut haastatteluita, pitänyt puheita ja ollut panelistina radikalisoitumista käsittelevillä eri forumeilla
Holappa on tilityskirjassaan kertonut natsikiinnostuksensa alkaneen jo pikkupoikana sotahistoriaan hurahtamisesta. Innoittajana oli myös rohkeana jermuna tunnetun isän jännittävä sotatarina-aarteisto.
Peruskoulun viidennellä ja kuudennella luokalla omissa tutkimuksissaan viihtyvää Holappaa ja hänen kaveriaan kiusattiin koulussa. Kun luokkatoverit pelasivat jalkapalloa ja jääkiekkoa, hän perehtyi mielen- ja ruumiinhallintaa edistäviin itämaisiin taistelulajeihin.
Kirjassaan Holappa kertoo sulkeneensa kiusaajan vihapuheet teflonmaisesti ulkopuolelleen. Hän keskittyi omiin tekemisiinsä ja ajatustenvaihtoon ikäistään vanhempien, kypsemmiltä tuntuvien ihmisten kanssa.
Peruskoulun yläasteella elämänsä suuntaa ja tarkoitusta etsivän tiedonjanoisen teinin tutkittaviksi pääsivät niin Raamattu, Koraani kuin Hitlerin Taisteluni, joista viimeinen vei voiton. Holappa sukelsi intohimoisen perinpohjaisesti Hitlerin kansallissosialismin ideologiaan ja historiaan.
Historian opettajat joutuivat monesti koville asioihin syvällisesti perehtyneen Holapan kanssa. Holappa julkaisi jo 15-vuotiaana vuonna 2000 ensimmäisen historiallisen artikkelinsa Suomen SS-sotilaat toisessa maailmansodassa uusnatsistisen Huhtikuuryhmän sivustolla (uusintajulkaisu vastarinta.com 12.10.2014). Jatkoa seurasi, mm. Esi-isiemme kutsu 17-vuotiaana (uusintajulkaisu vastarinta.com 8.8.2014).
Holappa tutustui 2000-luvun alkuvuosina oululaisiin skinheadeihin, kunnes pian pettyi ja kyllästyi näiden väkivaltaiseen kohellukseen. Minä perustin uusnatsijärjestön -kirjassaan Holappa kertoo tuntemiensa Oulun skinheadien pahoinpidelleen henkihieveriin yhden ryhmän jäsenistä vuonna 2003.
Holappa sai tuulta natsipurjeisiinsa ryhdyttyään 17-vuotiaana lukiolaisena kirjeenvaihtoon Euroopassa ja USA:ssa pitkiä vankilatuomioita istuvien uusnatsien kanssa. Kansallissosialismin maailmanlaajuista voittoa pohjustava tiivis ideologinen kirjeenvaihto jatkui yli kymmenen vuotta. Holappa on sanonut olleensa tarpeellinen henkinen tuki joillekin vangituille kirjeenvaihtotovereistaan ja hetkittäin kokeneensa itsensä jopa natsisosiaalityöntekijäksi.
Tilityskirjassaan Holappa summaa, etteivät perhe, ystävät tai kiusaaminen tehneet hänestä uusnatsia. Hän toteaa tulleensa uusnatsiksi, koska oli houkutteille altis ja halusi tulla ihailemansa ryhmän hyväksymäksi. Radikalisoituneena hän toteaa oikeuttaneensa tekonsa aatteella, jota piti ihmistä korkeampana voimana.
Varusmiesaikanaan vuonna 2004 Holappa tutustui sähköpostitse länsisaksalaissyntyisen uusnatsijohtajaan Gerhard Ittneriin (s. 1958). Ittneriä syytettiin tuolloin Saksassa holokaustin kieltämisestä ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Holappa vastasi Ittnerin suojelupyyntöön ja päätti majoittaa hänet opiskelijayksiöönsä oululaisessa kerrostalossa.
Gerhard Ittnerin yli vuoden pakoilu Holapan hoivissa Oulussa päättyi kesällä 2006, kun Suojelupoliisi oli päässyt Ittnerin jäljille. Helsingin Sanomien haastattelussa 19. kesäkuuta 2016 Holappa kertoo, kuinka Ittnerin onnistui hänen tuellaan livistää poliisien kynsistä. Ittner ajoi Holapan polkupyörällä Oulusta Haaparannalle ja matkasi Ruotsista edelleen Portugaliin, jossa hänet vasta useita vuosia myöhemmin saatiin kiinni ja karkotettiin Saksaan vankeustuomiota kärsimään.
Ensimmäiset vierailunsa Saksan uusnatsijohtoa tapaamaan Holappa teki Ittneriin tutustumisensa jälkeen vuonna 2007.
Holapan yhteydenpito Ittnerin kanssa jatkui vielä vuosia. Holappa mm. haastatteli yhä Portugalissa pakoilevaa Ittneriä stormfront.org -sivustolle 4. heinäkuuta 2012. Ittnerin pyynnöstä haastattelu käännettiin englannista suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi eri natsisivustoille.
Baijerilaistuomioistuin on langettanut Ittnerille viimeisimmän 1,5 vuoden vankeustuomion holokaustin kieltämispropagandasta syksyllä 2015.
Holappa solmi vuosina 2006–2007 yhteydet Ruotsin vastarintaliikkeen johtajiin Klas Lundiin ja Magnus Södermaniin.
Ruotsi-kontaktiin ohjasi Yhdysvalloissa 60 vuoden vankilatuomiota istuva The Order of Silent Brotherhood -järjestön marttyyri, Holapan yli kymmenvuotinen kirjeenvaihtotoveri Richard Scutari (s. 1948). Ajatus Suomen uusnatsijärjestöstä ja omasta johtajuudesta oli kirkastunut Holapalle ideologisesti väkevän ja tiiviin Ittnerin Oulu-vuoden aikana.
Holappa natsiystävineen kävi useita kertoja suostuttelemassa Ruotsin vastarintaliikkeen johtoa, kunnes lupa Suomen vastarintaliikkeen SVL:n perustamiseen viimein heltisi.
Vasta perustettu Suomen vastarintaliike haki vuosina 2008–2009 suuntaansa Yhdysvalloissa tuolloin asuvan Holapan agitoimana. Netissä liikkui Holapan kuvauksen mukaan polttava aate ja palava sana.
Pian Yhdysvalloista paluun jälkeen ideologiaa alkoi väljähdyttää ja Holappaa johtajana vaivata Suomen vastarintaliikkeen jäsenten oma-aloitteinen aktivismi ja katuväkivalta. Niiden ilmentymiä ovat olleet mm. isku Pride-kulkuetta vastaan, Jyväskylän kirjastopuukotus ja Helsingin Asema-aukion pahoinpitely.
Holappa luopui turhautuneena Suomen vastarintaliikkeen johtajuudesta kesällä 2012 luovuttaen tehtävän oululaiselle Juuso Tahvanaiselle (s. 1984).
Kesällä 2008 Holappa lähti Yhdysvaltoihin auttaakseen Saksan uusnatsipiireissä tapaamaansa amerikkalaista John de Nugentia (s. 1954 Yhdysvallat) Hitlerin kansallissosialismille rakentuvan uusnatsiliikkeen perustamisessa USA:han. John de Nugent on valkoinen nationalisti, jonka erityisajatuksena on kiinteä yhteistyö mustan väestönosan kanssa. Kotonaan De Nugent suurisuuntaisine pyrkimyksineen paljastui Hitler-reinkarnaatioharhaiseksi haahuilijaksiselvennä. Pettymys oli suuri vakavin natsiajatuksin liikkeellä olleelle Henrik Holapalle, jota USA:n natsipiireissäkin tervehdittiin nimen alkukirjaimista HH:sta inspiroidulla natsitervehdyksellä Heil Hitler!
Yhdysvalloissa Holappa tutustui myös David Dukeen. Duke oli 17-vuotiaasta alkaen ollut Ku Klux Klan -aktivisti kohoten vuosiksi 1974–1978 Knights of the Ku Klux Klan -järjestön suurlohikäärmeen (Grand Dragon) arvoiseksi johtajaksi.
David Duke on "roturealistiksi" esittäytyvä valkoinen nationalisti, jonka kannatus ylsi vuosiksi 1989–1992 Louisianan osavaltion edustajainhuoneen republikaanijäseneksi. Duke julistaa rotujen sekoittumisen estämistä ja valkoista ylivaltaa. Hän on myös holokaustin kieltäjä. Duke on ollut Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleissa Donald Trumpin taustavoimana, joskin Trump on julkisesti ilmoittanut, ettei tarvitse Duken tukea.
Holappa teki Yhdysvalloissa yhteistyötä David Duken kanssa tämän puhetilaisuuksissa ja kirjoittamalla artikkeleja Duken nettisivustolle davidduke.com. Duken ajatuksia ja kirjoituksia Holappa sittemmin aktiivisesti levitti myös Pohjoismaisessa vastarintaliikkeessä.
De Nugentin suosituksesta Holappa haki poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista, koska häntä natsidemagogina oli Suomessa epäilty ja kuulusteltu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja törkeästä kunnianloukkauksesta.
Holapan matkailu Yhdysvalloissa päättyi USA:n kotimaan turvallisuusviraston (Department of Homeland Security, DHS) suorittamaan pidätykseen 9. maaliskuuta 2009. Sittemmin myös FBI kuulusteli Holappaa kysellen hänen mahdollisia tietojaan presidentiksi edellisenä vuonna valitun Barack Obaman murhasalaliittohankkeista. Holappa joutui kolmeksi kuukaudeksi useisiin vankiloihin. Free Esa, free! huusivat kannattajat natsikokouksissa ja netin keskustelupalstoilla.
Lopulta 3. kesäkuuta 2009 Holappa karkotettiin Yhdysvalloista kymmenen vuoden ajaksi. Holappa palasi Suomeen johtamaan natsiliikettään Puolustusvoimain lippujuhlan ja C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 2009.
Suomen vastarintaliikkeen väkivaltaistuttua ja ideologisen johtajuuden lakastuttua Holappa muutti alkuvuodesta 2011 Ruotsiin tutustuttuaan sikäläiseen amerikkalaissyntyiseen maahanmuuttajaan. Ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna.
Teoksessaan Minä perustin uusnatsijärjestön Holappa kertoo olleensa toimijana Ruotsin ja sittemmin Pohjoismaisessa vastarintaliikkeessä kuuden vuoden ajan. Hän tapasi järjestön johtoa säännöllisesti vuosina 2009–2010 ja osallistui aktiivisesti liikkeen toimintaan Ruotsiin muuttonsa jälkeen 2011–2014 kansainvälisten suhteiden hoitajana, uutis-, artikkeli- ja kirjantoimittajana sekä puhujana.
Myös uusnatsien katuaktivismi tuli Ruotsissa tutuksi Holapalle.
Holappa pääsi jo Ruotsissa olonsa alkuvaiheissa todistamaan myös Ruotsin vastarintaliikkeen yhtä hajoamisvaihetta, kun vanhojen ystävien ja Suomen vastarintaliikkeen perustamiskummien Klas Lundin ja Magnus Södermanin välit alkoivat säröillä vuoden 2010 lopulla.
Holappa julkisti heti Ruotsiin muutettuaan vuonna 2011 yhdessä Magnus Södermanin kanssa Richard Scutarin kirjeet teoksessa Unbroken Warrior, The Richard Scutari Letters. Ruotsin vastarintaliike (Nationellt Motstånd) kustansi kirjan.
Vankilassa Yhdysvalloissa 60-vuotista tuomiotaan istuva Scutari oli pyynnöistä huolimatta kieltäytynyt muistelmiensa kirjoittamisesta. Holappa ja Söderman saivat kuitenkin luvan julkaista Scutarin 14 laajaa ideologista kirjettä kirjana. Kirjeet olivat syntyneet Holapan ja Södermanin tahoillaan Scutarin kanssa käymässä yli kymmenvuotisessa kirjeenvaihdossa.
Kansallinen vastarinta -paperilehden toisen numeron teemana joulukuussa 2011 oli Suomi ja suomalaisuus. Holapan panoksesta mainitaan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen nettisivuston vastarinta.com lehtiesittelyssä 23. joulukuuta 2011: "Henrik Holappa kirjoittaa syksyllä suurta mediahuomiota herättäneestä kansainvälisestä Taistele vastaan -seminaarista. Puhuiko media totta? Millaista on 2000-luvun valkoisten kansallismielisten yhteistyö?" Holapan Taistele vastaan! -teema oli nostettu lehden kanteen ykkösteemaksi.
Kansallinen vastarinta -lehden kolmannen numeron teemana keväällä 2012 oli Pohjoismainen yhteistyö. Lehden nettiesittelyjutussa 24. huhtikuuta 2012 kirjoitetaan: "Vastarinta ei ole vain suomalaista, vaan taistelua käydään myös Ruotsin ja Norjan maaperällä. Tulevaisuudessa toimintaamme pyritään levittämään myös muihin Pohjoismaihin ja mahdollisesti Baltiaan. Tämä tarkoittaa monien vanhojen asenteiden uudelleenarviointia ja rohkeutta kohdata kansallisen historiamme traumaattisimmatkin vaiheet. Niin ikään on oltava rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja suunnitella edistyksellistä kansallissosialistista järjestystä tukeutumatta vanhanaikaisiin ratkaisuihin."
Kolmannen numeron ilmestymisen aikaan vielä Suomen vastarintaliikkeen johtajana ollut Holappa käsitteli artikkelissaan Vastarintaliikkeen arvoja, symboliikkaa ja tuoreita saavutuksia. Holapan mukaan "Pohjoismaat muodostavat maantieteellisistä, historiallisista ja rodullisista syistä yhtenäisen alueen, jonka identiteettiä meidän on suojeltava keinolla millä hyvänsä."
Kansallinen vastarinta -lehden viidennen numeron teemana lokakuussa 2012 oli Vallankumous. Esittelyjutussa 26. lokakuuta 2012 vastarinta.com -sivustolla kirjoitetaan: "Henrik Holappa Pohjoismaisesta Vastarintaliikkeestä kirjoittaa poliittisen taistelijan mielenlaadusta artikkelissaan Ajattelu vallankumouksen siipenä. Artikkeli muistuttaa, että poliittinen muutos on mahdollinen vain, jos tarpeeksi suuri joukko pohjoismaisia hylkää henkilökohtaisen turvallisuuden porvarillisen ihanteen ja omistautuu uhrautuvaiselle, kurinalaiselle ja pelottomalle toiminnalle. Henkisesti aktiivinen ihminen, joka uskaltaa kyseenalaistaa yhteiskunnan dogmit ja joka on voittanut pelkonsa, voi luoda kasvualustan terveelle Pohjolalle."
Holapan työhön Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kansainvälisten asioiden hoitajana kuului yhteydenpito Euroopan ja muiden maiden äärioikeistoliikkeiden johtoon. Vuosina 2011–2012 Holappa julkaisi mm. seuraavia haastatteluja: Unkarin Kansallinen Etulinja, Kreikan Omerta Crew Hellas ja Kultainen Aamunkoitto -järjestöt sekä Eteläafrikkalainen valkoinen aktivisti.
Vastarintaliikkeen päämääriä uhkaaviin tilanteiseen Henrik Holappa otti uutistoimittajana kantaa tarvittaessa, mm. 22. tammikuuta 2013 kirjoituksessaan Median ja äärivasemmiston liitto syventyy.
Holappa julkaisi Ruotsissa asuessaan omia ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johdon kanssa yhteistyössä laatimiaan ideologisia kirjoituksia mm. tulevan kansallissosialistisen valtion armeijasta, poliisista ja siviilihallinnosta. Holappa käänsi myös USA:ssa vuosina 2008–2009 verkostoonsa saamansa David Duken kirjoituksia pohjoismaisten uusnatsien valistukseksi. Yksi näistä kirjoituksista oli Malli kansojen vapauttamiselle 15. tammikuuta 2014.
Artikkelissaan Mahdoton visio (alun perin 20-vuotiaana kirjoitetun tekstin uusintajulkaisu 11. elokuuta 2014) Henrik Holappa tykitti Ranskan tuolloisen tilanteen ja oman natsiaatteensa inspiroimana: ”Tuhottuja autoja, pahoinpideltyjä ihmisiä, tuhottua omaisuutta, ulkomaalaisten uhoamista ympäri Pariisin slummeja. Minun täytyy ajatella asiaa laajemmalti; nämä mellakat eivät tapahtuneet jossain Lähi-idässä vaan maassa, jota kutsuin ennen Ranskaksi. Tämä tulee olemaan kuvana kaikkialla Euroopassa lähivuosina. Ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat, jotka hallituksemme toivottavat tervetulleiksi, jyräävät meidät. Eurooppa on taistellut useita taisteluita säilymisestään ja nyt Euroopan täytyy taistella mahdotonta visiota – monikulttuurisuutta – vastaan. Euroopan tulee taistella sen puolesta, minkä se kokee eurooppalaiseksi.”
Henrik Holappa julkaisi Ruotsi-vuosinaan jo teininä aloittaamaansa harrastusta jatkaen useita historiallisia tutkielmia ja haastatteluja arvostamistaan natsi-ikoneista. Näistä lähtökohdista ilmestyivät mm. Herman Göringin kuulustelu kahtena osana 16. huhtikuuta ja 23. toukokuuta 2012, Erich Priebken elämä ja viimeinen haastattelu 4. joulukuuta 2013 sekä Manfred Roeder – ”Der Alter Kämpfer” 6. elokuuta 2014.
Henrik Holappa natsitovereineen lämmitti Holapan kiihkeitä ja innokkaisiin tutkimuksiin perustuneita teinikirjoituksia vastarinta.com -sivustolle uudelleen julkaisuun, kun 28-vuotias Holappa jo vikuroi itseään irti natsismista.
Juutalaisten karkotukset -artikkelissaan (uusintajulkaisu 27. heinäkuuta 2014) Henrik Holappa kirjaa kronologisessa järjestyksessä Karthagosta vuodesta 250 ennen ajanlaskun alkua alkaen toistasataa kaupunkia ja maata, joista juutalaisia on historian saatossa "syystä" karkotettu. Henrik Holappa ei käytä syy-sanassa lainausmerkkejä. Holappa oli jo 17-vuotiaana natsitutkijana bongannut tiedot White Revolution -kuukausitiedotteen maaliskuun numerosta vuonna 2003.
Henrik Holappa teki luovaa toimitustyötään sekä yksin että yhteistyössä muiden Pohjoismaisen vastarintaliikkeen nettisivuston toimittajien sekä eurooppalaisten ja amerikkalaisten uusnatsiaktiivien kanssa. Artikkelien käännöksiä Holappa kumppaneineen levitti maasta toiseen.
Artikkelissa mainitut verkkokirjoitukset olivat 27. lokakuuta 2016 luettavissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen sivustolla vastarinta.com.
Suomen vastarintaliikkeen johtajuudesta eroamisensa jälkeen Holappa oli jo alkanut epäillä natsiaatetta, pohjoismaista järjestöä sekä liikkeen toiminnan suuntaa ja vaikuttimia. Holappa otti yhteyttä liikkeen entisiin jäseniin ja sai heiltä vahvistusta ajatuksilleen järjestön kulttihenkisyydestä.
Holappa kertoo tilityskirjassaan olleensa 27-vuotiaaksi eli kesään 2012 asti vakaasti kansallisosialismia kannattava uusnatsi ja aktiivinen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäsen. Tuolloin hän alkoi hiljalleen vetäytyä Ruotsin vastarintaliikkeen keskiöstä kuitenkin toimittajan työtään historiallisissa natsiaiheissa tiiviisti vuoden 2014 jälkipuoliskolle asti jatkaen.
Holappaa painostettiin vielä useita kertoja takaisin vastarintaliikkeeseen. Holappa kertoo joutuneensa Ruotsin uusnatsien mustalle listalle, kun hänen yhteydenpitonsa vastarintaliikkeen jättäneisiin jäseniin ja uuteen aktivismiin suunnanneisiin natsitovereihin, erityisesti Magnus Södermaniin, paljastui.
Viimeisiksi natsitoimittajatöikseen Henrik Holappa käänsi englannista suomeksi tunisialaisen Abdallah Melaouhin (s. 1942 ) muistelmat Rudolf Hess – Viimeiset vuodet ja kuolema. Holappa perusti tätä kirjaa ja suunnitteilla jo olleita muita natsihistoriallisia teoksia varten Ruotsiin oman kustannusyhtiön Fenrir Förlag HB:n. Yhden teoksen julkaisuun jäänyt yritys ajautui myöhemmin konkurssiin.
Viimeisen Spandaun natsivangin, vanki numero seitsemän, Rudolf Hessin henkilökohtaisena sairaanhoitajana vuosia toiminut Melaouhi esittää muistelmissaan, että hänen potilaansa, entisen Hitlerin kakkosmiehen murhasivat Spandaussa brittiagentit. Väitteensä hän perustaa sekä tekemiinsä havaintoihin että kahdelta vartijalta heti Hessin kuoleman paljastumisen jälkeen kuulemaansa. Melaouhi esittää todisteita, ettei fyysisesti heikossa kunnossa ollut 93-vuotias Hess voinut itse hirttää itseään.
Holapan käännös julkistettiin kirjailija Melaouhin läsnä ollessa pohjoismaisessa uusnatsien suljetussa tilaisuudessa Helsingissä lokakuussa 2014.
Hessin sairaanhoitajan muistelmien käännöksen julkistamisen jälkeen Holappaan otti yhteyttä Hate Speech -anti-vihajärjestön aktiivi, tutkiva journalisti, norjalainen tv-toimittaja Kjetil Stormark (s. 1971). Hän ehdotti Holapalle tapaamista Oslossa.
Tilityskirjassaan Holappa kertoo keskustelleensa lähes koko uudenvuodenaaton 31. joulukuuta 2014 Kjetil Stormarkin kanssa halustaan ja jo pitkälle kypsyneestä päätöksestään irtaantua uusnatseista.
Stormarkin tapaamisen ja Norjan televisioon antamansa lyhyen haastattelun jälkeen Holappa teki uudenvuodenlupauksensa ja alkoi keväällä 2015 kirjoittaa itseään irti natsimenneisyydestään.
Suomen vastarintaliikkeen johtajana tunnetuksi tulleen Henrik Holapan irtaantuminen uusnatsismista tuli julkiseksi 15. toukokuuta 2016, kun Yle Spotlight julkaisi Holapan kanssa jo toista vuotta jatkuneeseen yhteydenpitoon ja lukuisiin haastatteluihin perustuvan laajan artikkelisarjan pääjuttunaan Natsijohtaja, jonka usko loppui Holapan tarinasta ja uusnatsien organisoitumisesta ja toimintatavoista Suomessa.
Holapan muistelma- ja tietokirja Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön (Into) julkaistiin 16. toukokuuta 2016, juuri toimittaja Marko Hietikon Ylelle tekemän juttusarjan jälkeen.
Holappa on julkisesti tuominnut vanhan ajattelunsa perustan: rasismin, natsismin ja suvaitsemattomuuden. Hän on haastatteluissaan kertonut haluavansa hyvittää tekemiään virheitä ja toimivansa aktiivisesti radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.
Holappa on toiminut vuoden 2016 alusta Radinet-hankkeessa,[1] aluksi toiminnan raamitusta tukeneena vapaaehtoistyöntekijänä ja 1. syyskuuta 2016 alkaen kokemusasiantuntijana.
Holappa näkee tilityskirjassaan luonnollisena asiana, että hänen on vakuutettava työnantaja tai kuka tahansa muu eri tavalla kuin ääriliiketaustattoman.
Haastatteluissaan Holappa on kertonut, kuinka työmahdollisuuksista keskusteltaessa ensimmäinen esiin tuleva kysymys on usein korkeakoulututkinto sen sijaan, että keskusteltaisiin osaamisesta ja kompetensseista. Aktiivisena ääriliiketoimijana yhteiskunnan marginaalissa 15 vuoden aikana hankittua johtamis-, analysointi-, esiintymis-toimittaja- ja verkottumiskokemusta on Holapan mukaan itsekin vaikea suhteuttaa virallisiin tutkintoihin ja muuhun työkokemukseen.
Kolme kuukautta ulostulonsa jälkeen Kaleva-lehdelle 26. elokuuta 2016 antamassaan haastattelussa Holappa mainitsee, että häneen kohdistuvat nettipuheet voivat kuulostaa pahoilta ja koston uhka on olemassa.
Pohjoismaisen vastarintaliikkeen sivustolla vastarinta.com arvioitiin Holapan tilityskirjaa laajasti heti ilmestymistä seuraavana päivänä 17. toukokuuta 2016. Jutun ingressi kuuluu näin: "Äärivasemmistolainen Into Kustannus julkaisi maanantaina kansallismielisestä liikkeestä hiljattain poistuneen Henrik Holapan ”muistelmat”. Minä perustin uusnatsijärjestön -kirja on sekoitus vanhoja kaunoja sekä itseään ruoskivaa uudelleensyntymän saarnaa."
Crush Zion! -vihasivustolla crushzion.k0nsl.org Holapan julkisen ulostulon jälkeen 25. toukokuuta 2016 julkaistussa englanninkielisessä kirjoituksessa kysytään, kuinka Holappa selkäänpuukottajana ansaitsee nyt elantonsa. Vastaus on valmiina: ”Kirjoittamalla murhanhimoista, valkoihoista vastustavaa juutalais-sovinistista propagandaa verenhimoisille marxistisille kustantajille Skandinaviassa.”
Yhdysvaltalaisella nettisivustolla johndenugent.com natsismista irrottautunutta Holappaa on kesällä 2016 kuvattu Mantshurian kandidaatiksi viitaten Richard Condonin Mantshurian sankari -romaanin pohjalta tehtyyn amerikkalaiseen elokuvaan Mantshurian kandidaatti, jonka ohjasi John Frankenheimer vuonna 1962 ja uudestaan Jonathan Demme vuonna 2004. Elokuvassa vieraan vallan agentit ovat ohjelmoineet kersantti Shawn oikeaa käskyä odottavaksi salamurhaajaksi, joka ruuturouva-pelikortin nähdessään surmaa kenet tahansa kortin näyttäjän hänelle osoittaman henkilön.
Holapan Ruotsissa asuvaa ex-puolisoa ja pieniä lapsia häirittiin Holapan kertoman mukaan heinä- ja syyskuussa 2016 kahtena eri yönä uhkaavalla kodin oven takana huutelulla ja rymistelyllä sekä heti sen jälkeen vihapuheisilla puhelinsoitoilla. Myös Holappa itse kertoo saaneensa tappouhkauksia.
Vihakirjoittelu vastarintaliikkeen ja muilla keskustelupalstoilla, median kommenttiosastoilla ja somessa on toistuvasti aktivoitunut Holapan haastattelujen ja julkisten esiintymisten jälkeen. Holappa on sanonut poimivansa rohkaisukseen jutuista kirvonneet kannustavat palautteet.
Tilityskirjansa loppusanoissa Holappa mainitsee, että jo kirjoitustyönsä alussa päätti olla pelkäämättä uusnatsien vihaa.
Pääsääntöisesti Holappa kertoo kokeneensa ympäristön reaktioiden olevan ainakin hiljaisesti irtautumispäätöstä tukevia. Rohkeimmin ovat Holapan mielestä uskaltaneet lähestyä ne, jotka ovat itse hakeneet oman elämänsä suuntaa pitkään ja kovienkin vaiheitten kautta.
Holapan missiona on yhteiskunnassa läikehtivän vihan hallinta ja ääriytymisen ja siitä nousevan väkivallan ehkäiseminen tiedon, ymmärryksen ja dialogisen vuorovaikutuksen avulla. Holappa uskoo osaamiselleen ja kokemukselleen löytyvän hyötykäyttöä niin yritysmaailmassa, ajatushautomoissa, tiedeyhteisöissä kuin järjestöissä.
Holappa on kertonut, että hän omista kokemuksistaan viisastuneena haluaa olla mukana edistämässä yhteiskunnan rauhanomaista kehitystä yli aate- ja puoluerajojen.
Erityisenä mahdollisuutenaan Holappa pitää kasvattajien, päättäjien ja ammattiauttajien ymmärryksen lisäämistä siitä, että monilla ääriliikkeissä toimivilla on taustallaan vahvaa ideologista ajattelua: halu ja tarkoitus rakentaa nykyistä parempaa maailmaa. Väkivaltaiseksi riehujaksi leimaaminen ei tuolloin avaa eteenpäin vievää keskustelua. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi oikein, voi myös sisällä kytevä viha aueta ja laantua, on Holappa itse kokenut.
Suomen vastarintaliikkeen Helsingin asema-aukion loppukesän 2016 mielenosoituksen yhteydessä kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä mm. Ylelle, Kalevalle, Savon Sanomille, Helsingin Uutisille ja Iltalehdelle kommentoidessaan sekä STT:n 28. syyskuuta 2016 julkaiseman uutisen mukaan Holappa toteaa pahimman pelkonsa toteutuneen. Hän arvioi samalla järjestön kynnyksen väkivaltaan madaltuneen ja vastarintaliikkeen olevan valmis entistä radikaalimpiin tekoihin.
Holapan haastattelulausuntojen mukaan vastarintaliikkeestä tuskin on yhteiskunnallista vaaraa, mutta yksittäiselle henkilölle vaara on olemassa. Ääriliikkeiden symbolien kieltäminen ei Holapan mielestä suitsisi toimintaa, sillä tilalle tulisi vain uusia symboleja.
Holappa on pohtinut Suomen tilannetta Saksan kokemusten valossa, jossa on jo 1990-luvulta keskusteltu äärioikeistolaisen NPD:n (Nationaldemokratische Partei Deutschlands) kieltämisestä. NPD:n ideologia on lähellä kansallissosialismia ja siihen kuuluu aggressiivinen rasistinen viha ulkomaalaisia kohtaan.
Eräs syy NPD-natsipuoleen olemassaoloon muuten natsimenneisyytensä ja juutalaisvihan nykyilmentymät ankarasti tuomitsevassa Saksassa on, että hallitus katsoo voivansa paremmin pitää silmällä julkisessa järjestössä toimivia uusnatseja. NPD:n kieltämisen on pelätty Saksassa ajavan uusnatsit maan alle, josta heitä olisi vaikea, ehkä jopa mahdotonta saattaa edesvastuuseen vihapuheista ja väkivallanteoista.
Saksan kieltämisestä pidättäytyvää linjaa on seurannut mm. Ruotsi, jossa kansalaisten valppauteen ja viranomaisten valvontaan radikalisoitumisen ja ääriliikkeiden seurannassa on kiinnitetty erityistä huomiota.
Tilityskirjassaan Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön nykyinen Holappa pohtii, mitä sanoisi nyt itselleen natsismista innostuneena nuorena poikana. Holappa tiivistää ajatuksensa näin: "Kertoisin hänelle, ettei maailmaa ole varattu vain yhdelle ihmisryhmälle. Varottaisin häntä tuomitsemasta muita ihmisiä. Taisteluni-kirjan sijasta kehottaisin häntä lukemaan ihmisten hädästä sodan ja muiden katastrofien keskellä. Varottaisin häntä tarttumasta natsismin ja rasismin vihanlietsonnan houkutukseen, joka lisää vieraasta ympäristöstä tulevien ihmisten pelkoa ja ahdinkoa. Halaisin häntä ja kehottaisin asettumaan toisen ihmisen asemaan."
Holappa on naimisissa kiinalaissyntyisen Dan Holapan kanssa. Aiemmasta liitosta Holapalla on kaksi Ruotsissa asuvaa tytärtä.