Heeta (isona kirjaimena Ͱ, pienenä ͱ) on entinen nimitys kreikkalaisen kirjaimiston kirjaimelle eeta (Η/η), kun sen äännearvo vastasi vielä /h/-äännettä (esim. suomen kielen h-kirjaimen äännettä).[1][2]
Heeta kehittyi foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (het). Se oli alun perin käytössä useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja muistutti suoraan foinikialaista esikuvaansa. Se muuntui joissakin murteissa, merkittävimmin joonialaisessa murteessa, ajan kuluessa eetaksi eli vokaaliksi. Niissä murteissa, joissa tarvittiin myös /h/-äänne, muodostettiin spiritus- eli henkosmerkit jakamalla heeta kahtia. Kirjaimen vasemmasta puolesta saatiin spiritus asper eli vahva alkuhenkonen ja oikeasta puolesta spiritus lenis eli heikko alkuhenkonen. Heetan nykyisin esitetty muoto oli alun perin yksi kirjaimen monesta eri variantista, sen vasen puolisko.[1][2]
Heetan muodon käyttö myös tai yksinomaan eetana on havaittavissa ensin muun muassa Joonian, Kreetan ja Aioliin kirjaimistoissa sekä eteläisten Kykladien (mm. Melos, Thera) ja Rhodoksen kirjaimistoissa.[3][4]
Epigrafisissa lähteissä heetasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]
Tietokoneissa heeta koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
Ͱ-kirjaimen näköinen merkki | ͱ | |
---|---|---|
Unicode | U+2C75 (latinalainen) U+0370 (kreikkalainen) |
U+0371 |