Heli Laaksonen
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1972 (ikä 51)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
Aikakausi 2000–
Esikoisteos Pulu uis (2000)
Palkinnot

Larin Paraske -palkinto 2009, Kirsi Kunnas -runopalkinto 2020

Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Heli Pauliina Laaksonen[1] (s. 28. syyskuuta 1972 Turku)[2] on suomalainen kirjailija, runoilija, lavaesiintyjä, luennoitsija sekä luonto- ja ympäristöneuvoja.

Laaksonen käyttää teoksissaan Lounais-Suomen murretta, joka on lähellä uusikaupunkilaista, Vakka-Suomen alueella puhuttavaa murretta, mutta siinä on piirteitä muistakin lounaissuomalaisista aluemurteista. Murreilmaisua on tuotannossa hieman yleiskielistetty.[3]

Laaksosen itse lukemista äänikirjoista kultalevyrajan ovat ylittäneet runolevyt Jänes pussis (2003, Sammakko)[4] ja Ratio Sulavoi (2007, Otava). Hän sai Kirsi Kunnas -runopalkinnon vuonna 2020.

Elämä ja ura

Lapsuusvuotensa Laaksonen vietti Uudessakaupungissa. Äidin puolelta runoilijan juuret ovat Halikossa, isän suku puolestaan on Lokalahdelta.[3]

Laaksonen valmistui ylioppilaaksi Uudenkaupungin lukiosta vuonna 1991. Hän opiskeli Turun yliopistossa suomen kieltä, fonetiikkaa ja kasvatustiedettä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000.[5] Lisäksi hän on opiskellut Helsingin ja Tarton yliopistossa (1992, 1999)[1] viron kieltä ja kulttuuria.[5] Laaksonen valmistui luonto- ja ympäristöneuvojaksi 2022 Ammattiopisto Liviasta.

Laaksonen työskenteli Helsingin sosiaalialan oppilaitoksen viestinnän ja viron kielen opettajana 1996–2000 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän opettajana 1997–2001. Vuodet 2001–2004 hän työskenteli Laitilan kulttuurihankkeen vetäjänä. Vuodesta 2004 lähtien hänellä on ollut oma toiminimi Sanatoimisto Hulimaa ja vuodesta 2016 kustantamo Kynälä.[1] Hän on esiintynyt myös yhdessä porilaisen murrekirjailija Elina Wallinin kanssa.[6]

Laaksonen kiinnostui murteen käyttämisestä runoissa virolaisten runoilijoiden innoittamana. Tutustuttuaan Jan Rahmaniin hän käänsi Rahmanin 1997 võron murteella kirjoittamia runoja lounaissuomen murteelle. Kokeilu rohkaisi jatkamaan murrerunojen parissa.[7][8] Myös pakinoitsijana Laaksonen käyttää kotimurrettaan. Tosin hän itse kutsuu tekstejään mieluummin kolumneiksi, sillä osa niistä käsittelee kirjoittajan hallitsemia tiedollisia asioita. Varsinaisissa pakinoissaan Laaksonen kertoo itseironisesti hassuja omakohtaisia tapahtumia, mieltymyksiään ja tapojaan. Usein aiheena on varsinaissuomalaisuuden vertaaminen muuhun suomalaisuuteen.[9]

Laaksonen valittiin vuonna 2007 Turun yliopiston Vuoden alumniksi.[10] Laaksonen on asunut Rauman Lapissa Kodiksamin kylässä vuodesta 2011.[2][11]

Teokset

Huom! Virheellisesti Helin teksteiksi väitettyjä ovat mm. Naise elämää (Karoliina Koskisen), Korinhoito-oppi naisil (Veera Niemisen), Talvipäiväkirja ja Tänä juhannuksen ei sit ryypätä (tuntemattoman tekijän kansanperinnettä)[12].

Runokokoelmat

Äänikirjat ja DVD:t

Näytelmät

Käännökset

Kuvitukset

Muilla kielillä

Taidenäyttelyt

TV-sarja

Kiertueet

Palkinnot ja tunnustukset

Lähteet

  1. a b c d e f g h i Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 431. Helsinki: Otava, 2014.
  2. a b Ansioluettelo Hulimaa.fi. 15.1.2021. Viitattu 28.10.2021.
  3. a b Kalevi Wiikin esipuhe teokseen Pulu uis, 2000.
  4. Heli Laaksosen runolevy myi kultaa. TS.fi, 14.12.2006. Turun Sanomat. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Laaksonen, Heli Kirjasampo.fi. Viitattu 28.10.2021.
  6. Murrenaisten kuntalaisaloite: Porista ja Raumasta ystävyyskaupungit 1.8.2012. Yle Uutiset. Viitattu 8.7.2014.
  7. Pihan varpunen ja vaahteran oksa. Aurora, 2007, nro 1, s. 32.
  8. Heino, Paula: Tuuline ja merine kiäl. Aurora 4/2001.[vanhentunut linkki]
  9. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 77–78. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
  10. Heli Laaksonen vuoden alumni TS.fi. 24.3.2007. Viitattu 28.10.2021.
  11. Talovanhus tuo Heli Laaksosen Raumalle Yle Uutiset. 25.8.2011. Viitattu 28.10.2021.
  12. Heli Laaksosen kirjallinen tuotanto 2000-2022 hulimaa.fi. Viitattu 1.9.2022.
  13. Helil kyläs; Yle 30.4.2015
  14. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 28.10.2021.
  15. Tanssiva karhu -runopalkinnon saa Olli Sinivaara teoksestaan Puut – kääntäjäkarhu murrerunoista tunnetulle Heli Laaksoselle 25.8.2022. Yleisradio. Viitattu 26.8.2022.

Aiheesta muualla