Islannin kulttuuri on pohjoisgermaanisen islantilaisten kansan kulttuuria Islannissa. Se tunnetaan muun muassa keskiaikaisesta saagakirjallisuudestaan. Reykjavík on kulttuurikaupunki, jossa sijaitsee esimerkiksi teattereita, oopperatalo ja museoita[1].
Islanti kuuluu pohjoisgermaanisten kielten länsiskandinaaviseen haaraan norjan ja fäärin kielten kanssa.[2]
Islantilaiset edda- ja skaldirunot edustavat komeinta keskiajan kirjallisuutta Euroopassa. Skaldirunous kertoi ruhtinaitten teoista. Runoilijat eli skaldit esittivät niitä hoveissa, pidoissa ja hautajaisissa. Mitallisesti taidokkaiden kertomarunojen lisäksi heidän toimenaan oli sepittää nopeasti myös lyhyitä runoja. Edda-kokoelmilla viitataan Runo-Eddaan ja Proosa-Eddaan, jotka kertovat vanhasta mytologiasta. Runo-Edda on kokoelma vanhoja, tuntemattomien tekijöiden kansanrunoja. Völsungain saaga esittää proosamuodossa Runo-Eddan sankarilaulujen sisällön. Proosa-Edda eli Snorrin Edda on Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kokoama oppikirja skaldirunoilijoille.[3]
Keskiaikaisen kertomakirjallisuuden keskeisen osan muodostavat saagat. Joskus myös sukusaagoiksi kutsutut islantilaissaagat kertovat Islannin asuttaneista suvuista, niiden jälkeläisistä ja heidän vaiheistaan. Arvostetuimpia sukusaagoista ovat Poltetun Njállin saaga ja Lohilaaksolaisten saaga. Muita ovat esimerkiksi Grönlantilaisten saaga ja Viinimaan saaga, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Parhailla saagoilla on suuri kirjallinen maine. Niiden kerronta on toteavaa, vuoropuhelut lyhyitä ja ytimekkyydessään vaikuttavia.[3] Etenkin 1300- ja 1400-luvuilla Islannissa kirjoitettiin runsaasti eurooppalaisista ritariromaaneista vaikutteita saaneita kotoperäisiä ritarisaagoja ja muinaissaagoja.[4] Saagojen karuus ja dramaattisuus ovat antaneet aineksia Islannin uudemmalle kirjallisuudelle.[3]
1600-luvulla maassa laadittiin runsaasti virsirunoutta.[4] 1800-luvulta lähti uusi romanttisten runoilijoiden nousukausi, ja 1900-luvulla tulivat modernit romaanit.[4] 1900-luvun alkupuolen kirjailijoista monet, kuten Jóhann Sigurjónsson, Gunnar Gunnarsson ja Gudmundur Kamban kirjoittivat ennen Islannin itsenäistymistä tanskaksi.[5] Kukoistuskausi huipentui, kun Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955.[4] Uusimman polven kirjailijoita ovat esimerkiksi Arnaldur Indriðason, Einar Kárason, Einar Már Guðmundsson, Hallgrímur Helgason ja Þórarinn Eldjárn[6] sekä Hugleikur Dagsson.lähde?
Elokuvanteko alkoi Islannissa jo vuonna 1906. Varhaisvaiheessa maassa kävi lähinnä skandinaavisia filmiryhmiä kuvaamassa näytelmäelokuvia Islannin jylhissä maisemissa. Ainoa islantilaisin voimin tehty mykkä näytelmäelokuva valmistui vuonna 1923, mutta dokumentteja tehtiin paljon. Vuonna 1979 perustettiin Islannin elokuvasäätiö, ja kotimaisten elokuvien säännöllinen tuotanto alkoi. 1980-luvulta alkaen lähtien maassa on tuotettu noin kolme elokuvaa vuodessa. Tunnettuja islantilaisia elokuvaohjaajia ovat Friðrik Þór Friðriksson, jonka elokuva Luonnon lapset vuodelta 1991 oli Oscar-ehdokkaana, ja Rúnar Rúnarsson, jonka lyhytelokuva Síðasti bærinn oli ehdokkaana 2006.[7] Vuodesta 2004 lähtien Islannissa on järjestetty joka syksy Reykjavikin kansainväliset elokuvajuhlat.[8]
Islannin konservatorio on perustettu vuonna 1930 ja sinfoniaorkesteri 1950. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk.[9] Muita tunnettuja islantilaisia artisteja ovat Sigur Rós, Sólstafir, Jan Mayen, Mínus, Múm ja Olafur Arnalds. Television kautta tunnetuksi on tullut kaikkialla maailmassa Eurovision laulukilpailussakin mainetta keränneet Silvía Night, Hatari ja Dađi Freyr. Taidemusiikin säveltäjistä yksi kansainvälisesti tunnetuimmista lienee Jón Leifs.lähde?
Reykjavíkissa järjestetään vuosittain jazzfestivaalit. Borgarfjörðurissä sijaitsevassa Reykholtissa on joka kesä klassisen musiikin festivaalit.[10][11][12]
Reykjavikissa toimii myös maan sinfoniaorkesteri.
Islannin kuvataide oli pitkään kirkkotaidetta. 1800-luvulla aloittivat ensimmäiset maalliset kuvataiteilijat. Einar Hákonarson (s. 1945) on tunnettu ekspressionisti.
Islantilaiselle ruokakulttuurille on ominaista kalan sekä lampaan ja karitsan lihan runsas käyttö.[13] Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta.[14]
Perinteinen maitotuote skyr muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa, verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena hapatettua haita (hákarl). Tislatun viinan eli brenniviinin kutsumanimi on ”musta kuolema”.[15]
Muun muassa kudonta, hopeaseppäperinne ja puunveisto ovat kuuluneet islantilaiseen käsityöläisyyteen.[1] Perinteinen islantilainen villapaita, jossa on raglanhihat ja sahalaitakuvio yläosassa ja hihoissa, on nimeltään lopapeysa.[16]
Maassa on useita televisiokanavia: valtiollinen Sjónvarpið ja muutama kaupallinen, Stöð 2 ja SkjárEinn. Valtiollisen yleisradioyhtiön Ríkisútvarpiðin televisiokanava ja kaksi radiokanavaa, Rás 1 ja Rás 2, rahoitetaan lupamaksuilla ja mainostuloilla. Sen tehtäväksi on asetettu islannin kielen ja kulttuurin edistäminen.[17] Lasten televisiosarja Lazy Town eli Latibær on levinnyt laajasti ulkomaillekin.[18]
Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Morgunblaðið, Fréttablaðið ja iltapäivälehti DV.[17] Iceland Monitor on Morgunblaðiðin omistama englanninkielinen uutissivusto.[19] Lehtien ja kirjojen painosmäärät asukaslukuun suhteutettuina ovat maailman korkeimpia.[20]
Internetin käyttö on Islannissa yleistä ja keskeisessä roolissa muun muassa jokapäiväisten asioiden hoitamisessa. 98 % maan asukkaista on mahdollisuus käyttää internetiä.[21].
Islannin kansallislaji on glima-niminen, keskiajalta periytyvä painimuoto.[22] Islanti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1908. Sillä on tyypillisesti alle kymmenen urheilijan joukkue talviolympialaisissa, mutta kesäolympialaisissa se on osallistunut myös joukkuelajeihin jolloin olympiajoukkuekin on suurempi. Maa on saanut kaksi pronssia (Bjarni Friðriksson 1984 judosta, Vala Flosadóttir 2000 seiväshypystä) ja kaksi hopeamitalia (Vilhjálmur Einarsson 1956 kolmiloikasta ja käsipallojoukkue 2008).[23]
Islannin käsipallomaajoukkue on voittanut olympiahopeaa vuonna 2008 sekä EM-pronssia vuonna 2010.[23][24] Jalkapallo on myös hyvin suosittu urheilulaji Islannissa; maassa on yhteensä 21 508 rekisteröityä pelaajaa ja 145 seuraa. Miesten maajoukkue oli kesäkuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 22.[25] Eiður Guðjohnsen on maajoukkueen paras maalintekijä. Maan paras saavutus jalkapallossa on vuoden 2016 EM-kisoista, joissa se ylsi puolivälieriin saakka. Kyseessä oli myös Islannin ensimmäinen esiintyminen jalkapallon EM- tai MM-kisoissa.lähde?
Islanti on saavuttanut menestystä myös voimamieskilpailuista. Magnús Ver Magnússon ja Jón Páll Sigmarsson voittivat kumpikin neljästi maailman vahvin mies -kilpailun.[26] Koripallossa maan ainoa NBA-pelaaja on Pétur Guðmundsson.[27] Islannissa on väkilukuunsa nähden vahva shakkikulttuuri.[28]