Jalmari Edvard Salomaa, vuoteen 1906 Grönholm, (19. huhtikuuta 1891 Lieto – 3. syyskuuta 1960)[1] oli suomalainen filosofi ja Turun yliopiston professori. Filosofian professuuria Salomaa hoiti vuosina 1931–1958 ja sen ohella kasvatustieteen ja psykologian niin sanottuja rinnakkaisprofessuureja vuoteen 1955 saakka. Filosofina Salomaa korosti oman filosofisen vakaumuksen muodostamista. Kasvatusfilosofiassaan hän korosti auktoriteeteista vapaata persoonallisuutta.
Elämä
Lapsuus
Jalmari syntyi Liedon pitäjän Ankan kylään. Hänen vanhempansa olivat pientilallinen Gustaf Edvard Grönholm ja nahkurin tytär Vendla Sofia Stackelberg. Äiti kuoli Jalmarin ollessa vähän yli vuoden ikäinen. Käännekohdaksi lapsen elämässä muodostui 8-vuotiaana saatu pesti kesäpaimeneksi Väljään. Asumaton Väljä oli tunnettu kummituksista ja noidista. Jalmari katsoi paremmaksi karata Turkuun isoäitinsä luo.
Turussa Jalmari pääsi kouluun, ja hänestä tuli sukunsa ensimmäinen kansakoulun käynyt. Opintie jatkui Turun Reaalilyseossa vapaaoppilaana vuonna 1904, ja syksyllä 1910 Salomaa kirjoittautui Helsingin yliopistoon.
Opinnot
Salomaa valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan yleinen historia. Hänen laudaturtyönsä aiheena oli Karl Lamprechtin innoittama Kirkkovaltion synty. Jo ensimmäisessä tutkielmassaan Salomaalla oli teoreettinen lähtökohta: tutkimustuloksenaan hän esitti, että kirkkovaltion synty määrittyy sen mukaan miten 'valtio' määritellään.
Yleisen historian professori M. G. Schybergson suositti Salomaalle laudaturtyön laajentamista väitöskirjaksi ja arveli hänen selviävän työstä noin vuodessa. Salomaa, joka oli asettanut väitöskirjan tavoitteekseen jo ennen laudatur-työn aloittamista, halusi kuitenkin tehdä akateemisen lopputyönsä filosofisesta aiheesta. Teoreettisen filosofian professori Arvi Grotenfeltin kanssa hän neuvotteli filosofianhistoriallisen väitöskirjansa aiheeksi Schopenhauerin ja von Hartmannin välisen suhteen.
Jatko-opintojaan varten Salomaa lähti Saksaan Leipzigin yliopistoon. Siellä hän käytti aikansa erittäin tehokkaasti: pääasialliseksi toimeksi muodostui Wilhelm Wundtin johdolla tehty psykologinen tutkimus, jonka rinnalla hän keräsi aineistoa filosofian väitöskirjaa varten Johannes Volkeltin opastamana. Lisäksi Salomaa seurasi opetusta historian laitoksella (Königlich Sächsisches Institut für Kultur- und Universalgeschichte), erityisesti laitoksen johtajan Karl Lamprechtin luentoja. Salomaan ensimmäinen julkaisu vuodelta 1915 käsitteli juuri Lamprechtin historianmenetelmiä. Artikkeli julkaistiin Historiallisessa aikakauskirjassa.
Ensimmäinen maailmansota keskeytti opinnot Leipzigissa. Psykologinen tutkimus jäi kesken. Vaikka Salomaa sai opiskelijakollegoidensakin keräämän aineiston käyttöönsä, hän katsoi sen olevan riittämätön väitöskirjaa varten. Vaivalloisia reittejä myöten Salomaa palasi Turkuun.
Suomessa Salomaa jatkoi ”kriitillis-vertailevaa” filosofianhistoriallista työtä Schopenhauerin ja von Hartmanin parissa. Väitöskirja valmistui vuonna 1918 pääosin Leipzigin antikvariaateista kerätystä kirjallisuudesta.
