Julius Leopold Fredrik Krohn (19. huhtikuuta 1835 Viipuri – 28. elokuuta 1888 Viipuri) oli suomalainen kansanrunouden tutkija, suomen kielen ja kirjallisuuden professori, runoilija, suomentaja ja lehtimies. Krohn toimi suomen kielen lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1875 ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1885. Hän oli 1800-luvun merkittävimpiä suomalaisen kansanrunouden tutkijoita. Hän myös kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu -työn.[1]
Krohnin äiti oli Viipurin lähellä sijainneen Kiiskilän kartanon tytär, baltiansaksalaista sukujuurta oleva Julie Dannenberg. Monipuolisesti lahjakas Julie osasi kahdeksaa kieltä ja soitti loistavasti pianoa.[2] Julie Dannenbergin suvun toinen puoli oli taustaltaan inkeriläinen.[3]
Juliuksen isä, Saksasta Rügenin saarelta lähtöisin olleen köyhän leipurinkisällin Abraham Krohnin poika,[4][5] panimonomistaja Leopold Wilhelm Krohn (1806–1890), oli rakastunut Suomeen ja Julieen vieraillessaan Kiiskilässä.[6] Julius Krohnin äidinkieli oli siten saksa.[5] Jo lapsena hän kuitenkin oppi venäjää ja ranskaa sekä koulua varten ruotsia.[3] Julius kävi Viipurissa ruotsinkielistä koulua, mutta kuuli suomea inkeriläiseltä äidinäidiltään ja kartanon alustalaisten lapsilta. Kymnaasissa hänen opettajansa olivat suomalaismielisiä ja välittivät oppilailleen kansallisromanttista kieliaatetta. Myöhemmin hän kävi Elias Lönnrotin luennoilla.[6] Palvelusväen kanssa Krohn puhui suomea ja ruotsia.[3] Avioiduttuaan perheen kotikieleksi vakiintui alusta lähtien suomi niin, että jo esikoispojan Kaarlen ensimmäinen kieli oli suomi[7]. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että hän korosti kansanrunojen läntisiä, germaanisia ja skandinaavisia, aineksia.lähde?
Krohn tuli ylioppilaaksi vuonna 1853, valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1860 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1862.[8] Hän halusi osoittaa, että suomea voitiin käyttää myös vaativaan taiteelliseen ilmaisuun, ja paneutui erityisesti Kalevalan tutkimukseen.[6] Tutkijana hän kehitti folkloristiikan alan ensimmäisen tieteellisen metodin. Krohnin menetelmällä pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisia vaiheita sekä niiden kulkeutumista ja muuntumista. Menetelmä perustuu saman runon tai tarinan eri versioiden systemaattiseen vertailuun. Metodia kutsutaan nykyään maantieteellis-historialliseksi metodiksi tai suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi. Sen ansiosta kansanrunouden tutkimus nousi Suomessa ensimmäisenä maailmassa yliopistolliseksi oppiaineeksi. Julius Krohnin poika, professori Kaarle Krohn (1863–1933), seurasi isänsä jälkiä, kehitti metodia edelleen ja teki siitä kansainvälisesti tunnetun.[9][6]
Krohn kehitti myös suomen kirjakieltä ja loi uutta sanastoa. Tunnetuimpia Krohnin uudissanoista on elohopea, sillä siihen asti oli puhuttu elävästä hopeasta. Hän myös suoritti Seitsemän veljeksen käsikirjoituksen korjausluvun eli kielentarkastuksen. 1880-luvulla Krohn oli jäsenenä virsikirjakomiteassa, jonka työn tuloksena valmistuivat vuonna 1886 käyttöön otetut suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjat; hän myös kirjoitti usean virren tekstin. Krohn kuoli vuonna 1888, kun hän hukkui purjehdusmatkallaan Viipurinlahdella.
Krohnin ensimmäinen puoliso oli Emilia (Emma) Sofia Nyberg (1838–1875). Heidän lapsiaan olivat kansanrunoudentutkija Kaarle Krohn, säveltäjä, musiikintutkija ja kirkkomuusikko Ilmari Krohn ja kirjailija Helmi Krohn. Jäätyään leskeksi Julius Krohn solmi vuonna 1876 uuden avioliiton Maria Wilhelmiina (Minna) Lindroosin (1841–1917) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi muun muassa kirjailija Aino Kallas.[1]
Krohn toimi useiden Johan Ludvig Runebergin teosten suomentajana, usein salanimellä, osin kollektiivisen fennomaaniryhmän johtavana jäsenenä. Myös Maamme-laulun suomenkielisten sanojen väitetään olevan hänen käsialaansa. Kirjailijanimellä Suonio hän julkaisi runoja (muun muassa teos Mansikoita ja mustikoita 1856–1861) ja teoksen Kuun tarinoita sekä toimitti kuvalehtiä, kuten Suomen Kuvalehteä. Lisäksi Krohn suomensi useita Walter Scottin romaaneja.
Krohnin kuoltua hänen poikansa professori Kaarle Krohn toimitti isänsä jäämistön perustuen seuraavat teokset:[8]
| ||||||||||||||||||||||||||
