Kauko Veikko Tamminen (25. helmikuuta 1882 Hämeenkoski[1]6. lokakuuta 1946[2]) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi, virsirunoilija ja kristillinen kirjailija.

Henkilöhistoria

Veikko Tammisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Emanuel Tamminen ja Serafina Salin ja puoliso vuodesta 1911 Selma Johanna Paunu (Dufva). Hänen veljensä oli insinööri, yritysjohtaja Ilmari Tamminen. Veikko Tamminen tuli ylioppilaaksi 1900 ja vihittiin papiksi 1905. Hän toimi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa saarnaajana 1908–1916 ja toiminnanjohtajana 1923–1946, sekä Lohjan kappalaisena 1916–1924. Hän teki lähetystyön tarkastusmatkan Japaniin 1925–1926. Tamminen oli kirkolliskokouksen jäsen 1933, 1935 ja 1938, ja jäsenenä vuoden 1928 kirkolliskokouksen asettamassa virsikirjakomiteassa. Lasten lehden toimittaja hän oli vuodesta 1912. Tamminen kirjoitti useita virsiä ja Siionin kanteleen lauluja sekä julkaisi saarnakokoelmia. Rovastin arvonimen hän sai 1932.[1][2][3]

Julkaisuja

Virret Suomen ev.lut. kirkon virsikirjassa

Lähteet

  1. a b Aikalaiskirja 1934, s. 668–669 (Viitattu 25.12.2018)
  2. a b Kuka kukin oli (Viitattu 25.12.2018)
  3. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 8.10.1946, s. 6.

Aiheesta muualla