Kaarina Kari (17. joulukuuta 1888 Kuhmalahti[1] – 21. maaliskuuta 1982 Helsinki[2]) oli suomalainen lääkäri, voimistelunopettaja ja järjestöjohtaja, joka muistetaan merkittävänä ja monipuolisena liikuntakasvattajana.[2]
Kaarina Karin vanhemmat olivat kappalainen Kaarlo Kustaa Kari ja Maria Yli-Pohja. Ylioppilaaksi Kari tuli 1908 ja valmistui voimistelunopettajaksi 1911 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1925.[1] Kari toimi Tyttönormaalilyseon voimistelun ja terveysopin lehtorina 1927–1956, samoin kuin koulun lääkärinä.[2] Myös Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton puheenjohtajana hän toimi erittäin pitkään, 1921–1954.[3] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1959.[4] Kari oli myös Lapin vaellusmatkailun pioneereja 1930-luvulla ja kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan teoksen Haltin valloitus. [5]
Kari perusti Kisakallion Urheiluopiston 1949 ja toimi sen opettajana ja johtokunnassa. Karille myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1954. Hänet vihittiin 1969 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[2]
Lisäksi hän julkaisi leikki- ja voimisteluoppaita, muun muassa:
|