Katrilli on kontratanssimuoto, jota tanssitaan neliössä tai kahdessa vastakkaisessa rivissä.
1700-luvun alussa Ranskassa kehittyi neliössä tanssittu kontratanssi, jota kutsuttiin kotiljongiksi. Neliössä tanssittujen kontratanssien on usein ajateltu kehittyneen englantilaisista country danceista, mutta ranskalaisen tutkijan Jean-Michel Guilcherin mukaan niiden esikuvina olivat pikemminkin branlet, mihin myös ensimmäisen kotiljongin vuonna 1705 julkaissut Raoul-Auger Feuillet viittasi tanssiohjeessaan.[1] Erästä kotiljongin monista versioista alettiin kutsua katrilliksi (ransk. quadrille = neliö), joka nimityksenä oli 1700-luvulla vielä vakiintumaton ja saattoi viitata erityyppisiin kotiljonkeihin. Esimerkiksi englantilainen tanssimestari S.J. Gardiner totesi vuonna 1786, että katrilli oli sama kuin kotiljonki, mutta siinä tanssi vain kaksi paria eikä neljä kuten kotiljongissa.[2] Katrilli kuitenkin vakiintui 1800-luvun alussa Napoleonin keisarihovissa neljän parin tanssiksi, ja samalla siitä tuli eri puolella Eurooppaa erittäin suosittu. Yleisin muoto oli tuolloin viisivuoroinen katrilli, jonka vuorot olivat:
1800-luvulla tästä muodosta kehiteltiin useita erilaisia toisintoja, joissa paitsi vuorot myös tanssijoiden lukumäärä ja kuviokin saattoivat vaihdella. Neliökuvion sijaan katrillia alettiin tanssia myös kahdessa vastakkaissessa rivissä, ja esimerkiksi Wienistä tällaisesta tanssitavasta tuli normaali käytäntö katrillin kohdalla. Varhaisin tieto vastakkaisrivikatrillista on Ranskasta vuodelta 1847.[4] Tunnetuin katrillivariaatio on kuitenkin Les Lanciers, joka todennäköisesti syntyi Britteinsaarilla: varhaisin tieto tästä on vuodelta 1817.[5] Lanciers-katrilli tunnetaan kansantanssina esimerkiksi Norjassa ja Venäjän Karjalassa (lanssi, lantsik),[6] ja Tanskassa se kuuluu lukiolaisten kuten myös kuninkaallisen perheen tanssiperinteeseen vielä nykyäänkin.[7]
Katrilli tunnettiin 1800-luvulla suurimmassa osassa Suomea, vaikkakin esimerkiksi suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla se oli harvinainen. Suurimmassa osassa maata yleistyi Ruotsista saapunut, alun perin 1700-luvun Euroopassa juuri kotiljonkina tunnettu katrilli (ns. ruotsinkatrilli), jonka vuorot koostuivat yhdestä vaihtuvasta ja useasta toistuvasta osasta. Ranskalaisen kotiljongin varhaisimmassa tunnetussa versiossa oli kuusi vuoroa, mutta 1700-luvulla standardimuodoksi vakiintui yhdeksänvuoroinen kotiljonki.[8] Suomessa ruotsinkatrillin perusmuodossa oli puolestaan kahdeksan vuoroa, jotka vastasivat suurelta osin standardikotiljongin vuoroja: ainoastaan kotiljongin toiseksi viimeinen vuoro L'allemande puuttui. Ruotsinkatrillin vuorojen lukumäärä vaihteli kuitenkin huomattavasti eri paikkakunnilla.[9] Perusmuodon vaihtuvat osat olivat:
Viimeisessä vuorossa toistuvat osat tulivat usein muunnellen: esimerkiksi vastuun aikana tyttö saattoi siirtyä vastakkaisen pojan pariksi ja myöhemmässä vaiheessa takaisin omalle parille.[10]
Suomen ja Venäjän Karjalassa sekä kolttien keskuudessa yleistyi 1800-luvun loppupuolella Venäjältä saapunut katrilli, jossa ei yleensä ollut säännöllisesti toistuvia osia, vaan joka vuoro muodosti oman kokonaisuutensa. Näiden katrillien esikuvana oli edellä mainittu viisivuoroinen katrilli 1800-luvun alusta eikä kotiljonki kuten muualla Suomessa.[11]
Katrillin tyypillisiä osia ovat erilaiset piirit, vastuut, paikanvaihdot, läpikäynnit ja karkelot, joissa neliön tai rivien vastakkaisilla puolilla olevat parit tanssivat keskenään. Katrilleissa käytetään hyvin monenlaisia askeleita kävelystä ja juoksusta polkkaan ja valssiin, tahtilajista riippuen. Karjalaisissa katrilleissa perusaskel on kuitenkin lähes aina kävely tai ns. puolijuoksu.
Karjalaisiin katrilleihin liittyy joskus improvisaatio-osuus, jossa pojat tanssivat ripaskaa tai muita voimaa tai akrobatiaa vaativia askelikkoja tyttöjen siiputtaessa eli tanssien liukuvin askelin heidän edessään. Improvisaatio-osuus päättyy paripyörintään.
Suomessa ja Karjalassa on tanssittu myös useita katrillia monella tapaa muistuttavia tansseja kuten fyyrkantti (neliö, nelistö), kontra, ristikontra, sappu ja franseesi. Lisäksi erityisesti Keski-Suomesta on tallennettu pieniä neliössä tai vastakkaisissa riveissä tanssittuja tansseja, jotka ovat todennäköisesti katkelmia laajemmista katrilleista tai sen tapaisista tansseista.
Huutokatrillit tulivat muotiin 1980-luvulta lähtien suomalaisten kansantanssinharrastajien keskuudessa. Ne syntyivät vuosikymmenen alussa Kaustisella järjestetyillä katrillikursseilla, joissa katrillin vuoroja harjoiteltiin siten, että ohjaaja huusi eri vuoroja sattumanvaraisesti tanssin aikana.[17] Huutokatrilleja tanssitaan tyypillisesti kansantanssi- ja kansanmusiikkitapahtumissa suurella joukolla. Ne ovat usein festivaalien keskiyön huipennuksia.
Huutokatrilleissa muodostetaan spontaanisti useita noin 4–12 parin kuvioita, jotka tanssivat ohjaajan huutamia vuoroja, jotka opetellaan tanssin aikana. Sitä mukaa kuin vuoroja opitaan, tanssi etenee ja muuttuu vauhdikkaammaksi. Vuorot ovat melko yksinkertaisia: pareittain tehtäviä vastuita, portteja, karkeloita, ristejä, pyörintää, sekä pyörintää ja kättelyjä piirissä. Tanssi voi kestää tunninkin.
Tanssiin voi liittyä aloittelijakin; isossa joukossa kuviot oppii helposti.[18]
Huutokatrilleja tanssitaan joka kesä muun muassa Kaustisen festivaalilla, jonka pääareena täyttyy kymmenistä pareista.
Katrillia voidaan esittää myös hevosten ryhmäkouluratsastuksena.
