Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kaupunkitarina, nykytarina eli urbaanilegenda (myös urbaani legenda) on kaupungistuneessa yhteisössä kiertävä, totena pidetty mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla oleva tarina.^[1]

Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Usein kertomusten uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella. Todellisuudessa tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Tyypillinen kaupunkitarina

Kaupunkitarinan ei ole pakko olla totta, mutta se voi tuntua monelle mahdolliselta totuudelta.

Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:

»Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. ’Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?’ oli poliisimies vastannut.»

Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei myöskään säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.

Kaupunkitarina voi rajoittua vain yhteen kaupunkiin, kuten jyväskyläläinen kaupunkitarina, jonka mukaan Mäki-Matti on nimetty Matti Nykäsen mukaan (todellisuudessa Mäki-Matti sai nimensä lähes sata vuotta ennen Nykäsen mäkihyppyuraa). Tunnettu kaupunkitarinatyyppi on Katoava liftari -kertomus.^[2]

Kaupunkitarinoiden leviäminen

Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.

Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.

Samantapaisia ilmiöitä

Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, Puolustusvoimien tornihuhut sekä kalastajien kalavaleet.

Tunnettuja kaupunkitarinoita

Katoava liftari -kertomukset.
Muslimit vaativat Espoon betoniporsaiden poistamista.
Walt Disney on syväjäädytetty.
Juusto pysyy tuoreena mikäli se on pyramidin muotoisen kappaleen sisällä.
New Yorkin viemäreissä asuu alligaattoripopulaatio, joka on syntynyt ihmisten huuhdottua lemmikkialligaattoreitaan alas vessanpöntöstä.
Turisti puki kuolleeksi luulemallensa kengurulle takkinsa valokuvausta varten, jonka jälkeen havahtunut kenguru loikki pakoon passi ja rahat mukanaan.
Jukkapalmun sisältä ryömi esiin eksoottinen hämähäkki.
Matkapuhelinten radioaallot aiheuttavat mehiläisten kuolemia.
Auton taustapeiliin ripustettu CD-levy häiritsee poliisin tutkaa.
Erikoisnopeiden CD-asemien sisälle asetetut CD-levyt hajoavat levyn pyöriessä nopeimmalla poltto-nopeudella. MikroBitti-lehti julkaisi aiheesta artikkelin aprillipilana vuonna 1997.
Coca-Cola sisältää kokaiinia (tosiasiassa Coca-Cola on sisältänyt kokaiinia).
Coca-Cola-lasiin yöksi jätetty ihmisen hammas (tai rautanaula) häviää liuettuaan yön aikana juomaan.
Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy ikkunallisia pesukoneita, koska niiden ikkunassa pyörivät naisten alusvaatteet saattavat herättää miehissä himokkaita ajatuksia.
Suomen kieli on maailman toiseksi vaikein kieli kiinan jälkeen.
J Karjalainen on Ragni Malmsténin poika.^lähde?
Romanian presidentti murskasi omakätisesti jalkapalloilija Helmuth Duckadamin kädet.
Paul McCartney on kuollut vuonna 1966 auto-onnettomuudessa
Jos Suomen kuningaskuntahanke olisi onnistunut, kuninkaan nimeksi olisi tullut Väinö I.
Pokémon-pelin Lavender Townin tunnusmusiikki aiheutti 200 lapsen kuoleman Japanissa.
Reikä helvettiin -tarinan mukaan neuvostoliittolaiset tiedemiehet porasivat 1980-luvulla reiän helvettiin
Jos Yhdysvalloissa kuolemantuomio epäonnistuu teloitusvälineessä olevan teknisen vian vaikutuksesta, sitä ei yritetä uudelleen vaan kuolemaantuomittu armahdetaan, koska kenenkään henkeä ei saa panna peliin yhdestä teosta useammin kuin kerran (on totta, ettei ketään voida haastaa oikeuteen yhdestä teosta useammin kuin kerran, mutta jos joku on tuomittu kuolemaan, täytyy kuolemantuomio panna täytäntöön siitä huolimatta, toimivatko tekniset laitteet hyvin vai huonosti).
Rahan tuhoaminen on laitonta. (Suomessa täysin laillista, ei päde kaikkiin maihin)
On olemassa Simpsonit-sarjan kadonnut jakso nimeltä "Dead Bart".
On olemassa videopeli nimeltä "The Theater", joka julkaistiin samaan aikaan kuin ensimmäinen Doom-peli. Pelin piti olla opetuspeli pienille lapsille, mutta peli aiheutti pelkoa niissä pelaajissa, jotka näkivät pelissä esiintyvän, huonosti tehdyn, pikselimäisen hahmon nimeltä "The Ticket Taker".
On olemassa Paavo Pesusieni-sarjan kadonnut jakso nimeltä "Squidward Suicide" (suom. "Jalmarin itsemurha").
On olemassa Bamse-sarjakuvan kadonnut kertomustarina nimeltä "Reinards bortgång" (suom. "Kasimir Ketun kuolema").

Katso myös

Lähteet

↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
↑ Virtanen, Leea: Onni yksillä: Kansanperinnettä ennen ja nyt. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-354-72.

Kirjallisuutta

Kinnunen, Eeva-Liisa (toim.): Vitsistä videoon: Uusia kirjoituksia nykyperinteestä. Tietolipas 146. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-916-2.
Virtanen, Leea: Varastettu isoäiti: Kaupungin kansantarinoita. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6827-7.
Virtanen, Leea: Nykymagian käsikirja. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7161-8.
Virtanen, Leea: Arjen uskomukset: Punatukkaiset ovat intohimoisia. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19219-8.
Virtanen, Leea: Apua! Maksa ryömii: Nykyajan tarinoita ja huhuja. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0823-6.
Virtanen, Leea: Ellun kana ja Turusen pyssy: Kyllä kansa tietää. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24027-3.