Maavoimien aktiivisessa palveluksessa on noin 93 500 henkeä, ja sen sodan ajan vahvuuteen kuuluu noin 235 500 henkeä. Maavoimilla on käytössä muun muassa 1 353 panssarivaunua, 3 400 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa, 547 telatykkiä, 1 162 tavallista tykkiä ja 152 raketinheitintä (vuonna 2019).[1]
Historia
Kreikan maavoimat syntyi Kreikan vapaussodan alettua vuonna 1821, kun aiemmin hajanaiset osmanivaltaa vastaan kapinoineet joukot keskitettiin järjestäytyneen komennon alaisuuteen. Muiden maiden armeijoissa palvelleet kreikkalaistaustaiset upseerit sekä ulkomaiset vapaaehtoiset auttoivat armeijan organisoinnissa. Ensimmäisen järjestäytyneen yksikön perusti Aléxandros Ypsilántis Moldovassa 3. maaliskuuta 1821. Sitä kutsuttiin nimellä Pyhä joukko (Ierós Lóchos). Dimítrios Ypsilántis järjesti armeijaa Kalamátassa kesäkuussa 1821.[3][4]
Virallisesti armeijan järjestämisestä määräsi Aléxandros Mavrokordátos vuonna 1822. Alussa se koostui jalkaväestä, ratsuväestä, tykistöstä ja pioneereista. Sotilaat käyttivät omia aseitaan, ja lisäksi saatiin joitakin tykkejä. Tämä virallinen armeija oli kuitenkin pitkään lähes toimintakyvytön taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Lopulta armeija perustettiin uudestaan vuonna 1828 Ioánnis Kapodístriaksen käskystä. Kapodístriaksen murhan jälkeen maa oli joutua anarkiaan. Kreikan kuninkaaksi vuonna 1833 valittu Otto toi Baijerista mukanaan 4 000 miehen joukot, ja Kreikan armeija järjestettiin uudelleen. Uusi hallinto otti tehtäväkseen järjestyksen palauttamisen. Armeija otti kuitenkin usein osaa poliittisiin kiistoihin sekä Oton aikana että tämän syrjäyttämisen jälkeen, uuden kuninkaan Yrjö I:n aikana.[3][4]
Maavoimia uudistettiin jälleen ensimmäisen maailmansodan yhteydessä sekä toisen maailmansodan alla vuonna 1935. Toisessa maailmansodassa maavoimat taisteli ensin Italiaa ja sitten Saksaa vastaan. Kreikan tultua miehitetyksi maavoimat korvautui erilaisilla Kreikan alueilla toimineilla vastarintajoukoilla, siinä missä meri- ja ilmavoimat saattoivat jatkaa taistelua evakuoituina osana brittijoukkoja. Sodan jälkeen armeijaa uudistettiin jälleen, ja perustettiin muun muassa kansalliskaartin joukot. Kreikan liityttyä puolustusliitto Natoon vuonna 1952 maavoimat organisoitiin toimimaan tarvittaessa sen puolustuksen osana.[3]
Kreikan maavoimien tärkeimmät ylimmän tason joukko-osastot ja muut yksiköt (vuonna 2019) on lueteltu alla. Yksityiskohtaisempi luettelo, katso: Luettelo Kreikan maavoimien yksiköistä.
Komentaja ja yleisesikunta
Kreikan maavoimien sotalippu.Kreikan maavoimien ajoneuvojen tunnusmerkki.
Maavoimien yleisesikunta (Γενικό Επιτελείο Στρατού, ΓΕΣ)[5]
Yleisesikuntapäällikkö (Αρχηγός ΓΕΣ, Α/ΓΕΣ)
Maavoimien tarkastaja (Γενικός Επιθεωρητής Στρατού / Διοικητής ΔΙΔΟΕΕ)
1. varayleisesikuntapäällikkö (A' Υπαρχηγός ΓΕΣ)
2. varayleisesikuntapäällikkö (Β' Υπαρχηγός ΓΕΣ)
Maavoimien ylempi neuvosto (Ανώτατο Στρατιωτικό Συμβούλιο)
Jalkaväen aselaji (Όπλο Πεζικού, ΠΖ, Óplo Pezikoú, PZ), mukaan lukien erikoisjoukot (Ειδικές Δυνάμεις, ΕΔ, Eidikés Dynámeis, ED), kuten kommandojoukot, laskuvarjojoukot ja merijalkaväen joukot
Ratsu- ja panssariaselaji (Όπλο Ιππικού-Τεθωρακισμένων, ΤΘ, Óplo Ippikoú-Tethorakisménon, TTh)
3. armeijakunta (Γ΄ Σώμα Στρατού, Γ΄ ΣΣ), samalla NATO Rapid Deployable Corps-Greece (NRDC-GR) eli Naton Kreikan nopean toiminnan joukkojen esikunta (Thessaloniki)
8. mekanisoitu prikaati (8η Μηχανοποιημένη Ταξιαρχία, VIII MΠ «Ηπείρου») (Ioánnina)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:List of equipment of the Hellenic Army