Vuoden 1918 kunnallisvaalit olivat ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet kunnallisvaalit Suomessa. Ne järjestettiin sisällissodan jälkeen vuoden 1918 lopulla uuden kunnallisvaalilain tultua voimaan marraskuussa 1917. Osissa kunnista, kuten esimerkiksi Helsingin maalaiskunnassa, äänestys venyi kuitenkin vuoden 1919 puolelle.[1][2]
Vaaleissa oli äänioikeutettuja 1 653 665. [3]
Miehet | Naiset | Yhteensä |
---|---|---|
26,4 | 22,8 | 24,5 |
Äänestysaktiivisuudessa oli suurta kuntakohtaista vaihtelua. Korkein äänestysprosentti oli Pietarsaaressa 66,9 % ja matalin Kaskisissa 0,7 %. Matalan äänestysprosentin kunnissa oli kyse siitä, että vaaleissa oli ehdolla vain yksi lista, jossa oli yhtä monta ehdokasta kuin valtuustoon valittiin jäseniä. Tällöin ei äänestämisellä ollut mitään merkitystä.[5]
Porvarilliset ehdokkaat saivat vaaleissa koko maan tasolla 64,1 % äänistä ja sosialistit 35,9 %. Sosialistien heikko menestys johtui siitä, että merkittävä määrä heidän kannattajiaan oli vankileireillä. Myös vaalityön organisointi oli sisällissodan hävinneelle osapuolelle vaikeaa. [6]
|