Liechtensteinin kansalaisuus on laillinen suhde yksittäisen henkilön ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä. Maassa noudatetaan lähtökohtaisesti ius sanguinis -periaatetta.
Syntyperäisiä Liechtensteinin kansalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on maan kansalainen lapsen syntyessä. Vuoteen 1996 asti kansalaisuuden saattoi siirtää vain isän puolelta, mikäli tämä oli Liechtensteinin kansalainen.[1]
Liechtensteinin alueelta löytyneet lapset sekä Liechtensteinin kansalaisten adoptoimat lapset lasketaan myös syntyperäisiksi kansalaisiksi.[1]
Liechtensteinissa on erikseen kunnan ja maan kansalaisuus. Ulkomaalaisen henkilön tulee ensin saada paikallisen kuntansa kansalaisuus. Hakijan tulee toimittaa kaikki kunnan vaatimat asiakirjat hakemukseensa liittyen, minkä jälkeen kunnassa järjestetään kansanäänestys ulkomaalaisen hyväksymisestä kuntalaiseksi. Mikäli hänet hyväksytään kuntalaiseksi, voi hän hakea maan kansalaisuutta.[2]
Hakemuksen perusteella Liechtensteinin kansalaisuus voidaan myöntää henkilölle, joka täyttää seuraavat ehdot:[2]
Vaadittua asumisaikaa voidaan lyhentää seuraavissa tapauksissa:
Henkilöt, jotka saavat kansalaisuuden hakemuksella, joituvat luopumaan muista kansalaisuuksistaan hakiessaan Liechtensteinin kansalaisuutta. Sen sijaan syntyperäiset liechtensteinilaiset voivat ottaa vastaan toisen maan kansalaisuuden. Vuonna 2015 arvioitiin, että joka neljäs Liechtensteinin kansalainen on kaksoiskansalainen.[3]
Maassa järjestettiin kansanäänestys kaksoiskansalaisuuden sallimisesta viimeksi vuonna 2020, mutta aloite kaatui.[4]