Taiteilijan näkemys Lumimiehen ulkonäöstä.
Väitetty lumimiehen päänahka Khumjungin luostarissa Nepalissa. Luostari ei ole sallinut pyhänä pidetyn nahkanpalan tieteellistä tutkimista.

Lumimies eli Jeti on tuntematonta lajia edustavaksi väitetty olento, jonka kerrotaan liikkuvan Himalajan vuoristossa. Lumimiehen sanotaan useimmiten kulkevan kahdella jalalla ja olevan punertava- tai oranssikarvainen ja muistuttavan ihmisapinoita, esimerkiksi gorillaa.[1]

Aasiassa lumimiehen legenda on tunnettu jo kauan, ja se kuuluu Himalajan seudun alkuperäisväestön mytologiaan[2]. Se mainitaan 3 000 vuotta vanhassa kiinalaisessa tietosanakirjassa, ja paikallisväestö pitää olennon olemassaoloa varmana.[1] Länsimaalaiset ovat tehneet siitä havaintoja 1800-luvun lopulta lähtien.[2] Väitettyjä havaintoja ja jalanjälkiä tutkineet kryptozoologit ovat päätelleet, että Himalajalla elää kolme erilaista lumimieslajia.[2]

Vuonna 2017 ryhmä tiedemiehiä teki DNA-testejä erilaisille jetille kuuluneiksi väitetyille näytteille ympäri maailmaa ja totesivat, että ne olivat eri eläimistä lähtöisin. Tutkimus julkistettiin Proceedings of the Royal Society B -julkaisussa. [3]

Lumimiestä kutsutaan usein Jetiksi, mutta länsimaisella nimellä Jeti viitataan myös niin sanottuun kiinalaiseen villimieheen, Almaan sekä Pendek-mieheen, jotka ovat samantyyppisiä legendoja Aasian syrjäisissä kolkissa asustavista ihmisen sukulaisista.

Väitettyjä havaintoja ja jälkilöytöjä

Lumimiehen olemassaolosta ei ole kunnollisia todisteita, vaikka ajoittain kerrotaan uusista havainnoista. Joitakin outoja jalanjälkiä on kuvattu ja tutkittu, ja niiden on päätelty kuuluvan joko tuntemattomalle ja suurikokoiselle kädelliselle tai tuntemattomalle karhulajille. Ne saattavat myös olla jonkun huijarin tätä tarkoitusta varten muotoilluista kengänpohjista. Monissa kuvissa jälkiä ympäröivä lumi on osittain sulanut, joten on mahdollista, että ne ovat vain tavallisia karhunjälkiä, joita kuvaajat ovat muotoilleet suuremmiksi.[1] Himalajalta on löydetty myös ulostetta, jota ei ole pystytty analysoimaan. Itse lumimiehestä ei ole toistaiseksi saatu kuvia.[1]

Arveluja lumimiehen lajista

Ne tutkijat, jotka eivät täysin tyrmää lumimiehen olemassaolon mahdollisuutta, ovat esittäneet, että kyseessä voisi olla jokin sukupuutolta välttynyt Gigantopithecus-laji.[1] Toisen teorian mukaan jeti on vuoristo-oloihin sopeutunut orankilaji.[1]

Lumimies kirjallisuudessa ja viihteessä

1950-luvun jälkeen lumimiehestä on tullut merkittävä hahmo länsimaiseen viihdeteollisuuteen.[1] Armand Lohikosken ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama suomalainen elokuva Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä vuodelta 1954 sisältää useita lumimieskohtauksia. Nimihenkilöä esitti Vihtori Välimäki, joka valittiin rooliin pituutensa takia lehdistöhaun jälkeen (Välimäki esiintyi myöhemmin myös kolmessa muussa Pekka ja Pätkä -elokuvassa muissa rooleissa).

Kansainvälisesti levinneistä lumimiesaiheisista sarjakuva-albumeista kuuluisin on Tintti Tiibetissä. Tintti-sarjakuvan piirtäjän Hergén kerrotaan piirtäneen kannessa näkyvät lumimiehen jäljet käyttäen mallina lehdissä julkaistuja valokuvia.

Britannian menestyneimpiin popartisteihin lukeutuva Kate Bush hyödynsi Himalajan lumimieslegendoja singlekappaleellaan ”Wild Man” albumilta 50 Words for Snow.

Katso myös

Lumimiehen kaltaisia, eri puolilla maailmaa havaituksi väitettyjä ihmismäisiä olentoja:[7]

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k l m Himalajan kuuluisin asukas. Tieteen Kuvalehti, 1998, nro 6, s. 63. ISSN 0788-3692.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 200–201. Helsinki: BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.
  3. Totuus Himalajan lumimiehestä paljastui DNA-tutkimuksilla Ilta-Sanomat. 29.11.2017. Viitattu 30.11.2017.
  4. B. H. Hodgson, On the Mammalia of Nepal, Journal of the Asiatic Society of Bengal, 1832, s. 335.
  5. http://www.cryptomundo.com/cryptozoo-news/gates-yeti/
  6. http://www.ghosttheory.com/2009/11/06/destination-truth-yeti-hairs
  7. Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 421–423. Helsinki: BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.

Aiheesta muualla