Ohjelman alkuperäinen suomalainen tunnuskuva. Ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa tunnus oli käytössä vuoteen 2011 saakka ja toisen tuotantokauden jaksoissa vuoteen 2014 saakka.
Muumilaakson tarinoita synnytti 1990-luvun alussa niin sanotun ”Muumibuumin”, jolloin muumien suosio kasvoi eri puolilla maailmaa ja muumiaiheisten tuotteiden myynti lisääntyi huomattavasti varsinkin Japanissa ja Suomessa.[2][3][4][5] Sarja on edelleen yksi Suomen suosituimpia lastenohjelmia.
Suomessa esitetty sarja Muumilaakson tarinoita koostuu tuotannollisesti kahdesta erillisestä animesarjasta: Tanoshii Mūmin Ikkasta ja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkista. Tanoshii Mūmin Ikkaa tuotettiin vuosina 1990–1991 yhteensä 78 jaksoa, joista Suomessa on esitetty 76 jaksoa. Jatko-osaa, Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkia, tuotettiin 1991–1992 yhteensä 26 jaksoa, joista 25 on esitetty Suomessa. Sarjan esiosana tuotettiin elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti vuonna 1992.[6][7][8]
Alun perin sarjan nimi kuului vuosina 1977–1982 pala-animaationa valmistetulle puolalaiselle Muumi-sarjalle Muumien maailma. Se kantoi kyseistä nimeä 1980-luvun paikkeilla, kun sarja dubattiin ensimmäisen kerran Suomessa. Nimi Muumien maailma otettiin käyttöön vasta vuonna 2007. Sarjan ainoa ääni 1980-luvun dubbauksessa oli kertojan ääni (lukuun ottamatta taustaääniä), ja kertojana toimi näyttelijä Harri Hyttinen.[9]
Tuotanto
Tuottaja Dennis Livson alkoi 1980-luvulla työstää lastenohjelmia, joilla oli kasvatuksellinen tavoite.[10] Vuonna 1981 hän aloitti neuvottelut muumi-aiheisen sarjan tekemisestä ja teki vuodesta 1983 alkaen yhteistyötä japanilaisten studioiden kanssa. Vähitellen Livson ystävystyi Janssonien kanssa. Vaikka Tove Jansson ei ollut tyytyväinen aiempiin Muumi-sarjoihin, hän antoi vuonna 1988 Livsonille luvan tehdä uutta muumeista kertovaa piirrossarjaa vakuututtuaan Livsonin toisesta tuotannosta Alfred J. Kwakista.[11][7] Vuonna 1989 Tove ja Lars Jansson matkustivat Livsonin kanssa Tokioon, jossa heille esitettiin näytepätkä muumianimaatiosta. ”Dom lever ju!” (”Nehän elävät!”), Tove Jansson totesi nähtyään näytteen, ja sarja vietiin tuotantoon.[11] Livson tuotti myöhemmin myös elokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti sekä oli suunnittelemassa ja rakennuttamassa NaantalinMuumimaailmaa.[10]
Sarjan tekemiseen osallistui Japanissa 600 henkilöä, joista 130 oli animaattoreita.[12] Kaikki sarjassa on käsinpiirrettyä. Ohjaajana toimi Hiroshi Saitô. Hahmosuunnittelua ja animaatio-ohjausta johti Yasuhiro Nakura.[7] Taiteellisena johtajana toimi alkuperäisessä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjassa sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa Jirô Kôno, mutta Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -sarjassa hänen tilalleen tuli Takashi Nakamura.[13] Tärkein käsikirjoittaja oli Akira Miyazaki, joka kirjoitti sarjaan 32 jaksoa.[14] Hän kävi tuotannon aikana kahdesti Suomessa ja tapasi toisella kerralla Tove Janssonin.[15] Sarjan apulaisohjaajana toimi Masayuki Kojima ja vastaavana tuottajana Kazuo Tabata.[6]
Tove Jansson kertoi jälkeenpäin olleensa tyytyväinen sarjan lopputulokseen ja varsinkin siihen, että japanilaiset olivat tarvittaessa valmiita tekemään hänen ja Lars Janssonin pyynnöstä korjauksia käsikirjoituksiin ja animointiin. Koska tällöin jopa kokonaisia jaksoja jouduttiin animoimaan uusiksi, Jansson antoi anteeksi jotkin arveluttavina pitämänsä yksityiskohdat, kuten TaikatalvenJäärouvalle annetun oudon ulkonäön.[12] Janssoneista aktiivisemmin sarjan suunnitteluun osallistui Lars Jansson.[7]
Sarjan juonet perustuvat sekä muumikirjoihin että -sarjakuviin. Lisäksi japanilaiset käsikirjoittajat saivat luvan keksiä uusia tarinoita.[7] Myös kirjoihin ja sarjakuviin perustuvissa jaksoissa juonia on saatettu muutella tai lyhentää huomattavasti, ja näin ollen niiden uskollisuus alkuteoksille vaihtelee. Yli puolet Tanoshii Mūmin Ikkan jaksoista pohjautuu alkuperäisiin muumiteoksiin, kun taas Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkin jaksoista niihin perustuu vain alle puolet ja nekin lähinnä Lars Janssonin sarjakuviin. Jatkosarjan jaksoissa käytettiin Japanissa myös eri alku- ja lopputunnuksia ja niissä ei myöskään ole kertojaääntä. Lisäksi näiden kahden sarjan piirros- ja animaatiotyyleissä on huomattava ero, hahmojen luonteissa on pieniä eroavaisuuksia, ja useissa toisen sarjan jaksoissa ilmenee ristiriitoja alkuperäisteosten hahmottaman muumimaailman kanssa. Dennis Livson myönsi myöhemmin, että jatkosarjaa ei olisi koskaan pitänyt tehdä[11]. Sarjan suomalaisten fanien keskuudessa on melko yleinen käsitys, että jatkosarjaan kuuluvat ”uudet jaksot” ovat laadultaan huonompia.[16]
Livson olisi halunnut vielä 2000-luvun alussa tehdä Muumipappa ja meri -kirjasta elokuvan, mutta Janssonien perikunta ei antanut siihen valtuuksia.[17]
Musiikki
Sarjan taustamusiikit on säveltänyt Sumio Shiratori. Hän sävelsi kuvakäsikirjoitusten pohjalta yhteensä 260 eri kappaletta.[18] Sovitukset tekivät Shiratori sekä Masaji Watanabe.[19][20] Shiratorin vaimo Emiko Shiratori sanoitti ja lauloi pääosan japanilaisista tunnuslauluista. Hänen lauluaan kuuluu myös pääosin instrumentaalisessa taustamusiikissa.[21] Japanin ulkopuoliset, myös Suomessa soivat tunnusmusiikit sävelsi hollantilainen Pierre Kartner. Suomen- ja ruotsinkieliset versiot esittää Benny Törnroos.[22]
Suomalaiset tunnuslaulut
Alkutunnus
Käy Muumilaaksoon – 3.08 (säv. Pierre Kartner, san. Jertta Ratia-Kähönen)
Lopputunnus
Hei Muumit – 3.03 (säv. Pierre Kartner, san. Jertta Ratia-Kähönen)
Sarja on jälkiäänitetty lukuisille kielille, ja sitä on esitetty 124 maassa.[24] Erityisen suosittu sarja on ollut Pohjoismaissa ja Japanissa.[11]
1990-luvun alussa BBC jälkiäänitti ensimmäisen animesarjan englanniksi ja esitti sen Isossa-Britanniassa nimellä Moomin. Jälkiäänitys nauhoitettiin Cardiffissa Eco Studios -dubbausyhtiössä. Sen teossa käytettiin Japanista saatua hiomatonta englanninkielistä käännöstä, joka sovitettiin kulttuurisesti merkityksellisemmäksi ja hahmojen suunliikkeisiin sopivaksi. [25] Sarja on esitetty englanniksi myös Havaijilla nimellä The Tales of Moomin Valley K-5-televisiokanavalla[24]havaijinkielisellä tunnuslaululla.[26]
Sarjasta tehtiin afrikaansinkielinen jälkiäänitys, jonka South African Broadcasting Corporation esitti Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa. Dubbausyhtiöllä ei ollut käytettävissään alkuperäisiä käsikirjoituksia kokonaisina, joten he joutuivat luomaan kokonaan uudet vuorosanat ja juonet dubbauksen kuluessa. Tämän johdosta afrikaansinkielinen versio poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä japaninkielisestä versiosta.[27]
2000-luvun alussa Yle ja Suomen ulkoministeriö rahoittivat yhteistyössä Nepalin yleisradion Nepal Televisionin kanssa ”Moomins to the Himalayas” -nimistä hanketta, jossa sarjan 52 ensimmäistä jaksoa jälkiäänitettiin nepaliksi.[28]
Televisioesitykset Suomessa
Suomen Yleisradio osallistui sarjan tuottamiseen sijoittamalla siihen neljä miljoonaa markkaa, mikä oli noin kahdeskymmenesosa sarjan kokonaisbudjetista. Suomi oli ensimmäinen maa Japanin ulkopuolella, jossa sarjaa esitettiin. Suomessa sarjaa on esitetty sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomenkielinen versio nähtiin ensi kerran 1. syyskuuta 1991 ja Ylen niin ikään tuottama ruotsinkielinen versio kolme päivää myöhemmin.[29] Siinä vaiheessa esitysoikeudet oli myyty jo noin sataan maahan.[30] 1. syyskuuta 1991 ennen ensimmäisen jakson ensiesityksen alkamista kuuluttajana oli Tutteli Hammermann, joka kertoi kuulutuksessa muun muassa taustaa sarjan toteututuksesta ja hahmoista sekä suomenkielisen version toteuttamiseen osallistuneista henkilöistä.
Ensimmäisen sarjan jaksot 1–50 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992 (jaksojen 40 ja 41 välissä oli kesätauko).[1] Ensimmäisen sarjan jaksot 51–76 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994. Sarjan jaksot esitettiin uusintana muutama vuosi myöhemmin Yle TV2 -kanavalla ja uusintakierroksen jälkeen esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 valmistettu jatkosarja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki 11. elokuuta 1997 – 26. tammikuuta 1998. Japanissa sarjaa esitettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1990.[31]
Vuonna 2000 Muumilaakson tarinoita esitettiin viimeisen kerran Yle TV1 -kanavalla 6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000. Sillä uusintakierroksella ei esitetty kaikkia jaksoja.
Yleisradion edustajan mukaan sarjalla on ollut Suomessa vankka suosio ja jatkuvat uusinnat olivat toivottuja. Lasten ohella sarjaa ovat katsoneet monet teini-ikäiset, jotka nauttivat sen tarjoamasta "lähinostalgiasta", ja jopa aikuisetkin. Muumilaakson tarinoita oli pitkään Ylen nettipalvelu Yle Areenan katsotuimpia ohjelmia.[32]
Sarjan suomalaisen version uudistukset
Sarjan suomenkieliselle versiolle on ajan saatossa tehty pari uudistusta.
Ensimmäisen kerran vuonna 2011 Yle hieman muokkasi sarjaa. Ensimmäisen tuotantokauden jaksot (1–76) oli Yle:n mukaan remasteroitu. Laatu ei kuitenkaan ollut HD-tasoa. Vanhemmissa jaksoissa kuvan laatu oli itse asiassa aiempaa sameampaa ja sinertävämpää/vihreämpää. Myöhemmissä jaksoissa kuvanlaatu parani huomattavasti, mutta joissakin jaksoissa kuvan valoisuus oli reilustikin aiempaa alhaisempi. Lisäksi alku- ja lopputunnuksien fontti oli muuttanut muotoaan, sekä ääninäyttelijöiden nimet olivat vaihtaneet paikkoja alkutunnuksessa suurimmasta roolista pienimpään (ennen tätä nimet olivat sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä). Lopputeksteissä tuotantotiedot oli siirretty liikkumaan lopputunnuksen vierelle, kun aikaisemmin tiedot olivat näkyneet pelkällä mustalla taustalla tunnuksen jälkeen. Toisen tuotantokauden jaksot (77–101) oli jätetty entiselleen vanhoine alku- ja lopputunnuksineen. Uudempiin DVD:ihin Yle sääti värejä uusiksi kuitenkin joihinkin jaksoihin. Lisäksi Yle pudotti jaksojen esityslistalta pois jakson 40 eli Rosvoja Muumilaaksossa siinä olevan väkivallan ja pelottavuuden vuoksi. Kyseinen jakso oli myös täten ensimmäisen tuotantokauden jaksoista ainoa, jolle Yle ei suorittanut muokkausta ollenkaan. VL-Media alkoi kesällä 2011 julkaisemaan uusia painoksia sarjan DVD-julkaisuista, jotka sisälsivät tätä Yle:n uudistamaa versiota sarjasta. Myös Rosvoja Muumilaaksossa -jakso sisältyi noihin DVD-julkaisuihin, mutta alkuperäisessä muodossaan. Ruotsinkielisessä versiossa kuitenkin oli uudemmat alku- ja lopputunnukset.lähde?
Tammikuussa 2017 ilmoitettiin, että sarja palaa ruutuun HD-tasoisena, ja että se jälkiäänitetään uudestaan uusilla ääninäyttelijöillä, sillä tuotantoyhtiö oli myynyt esitysoikeudet MTV:lle.[33] MTV ei saanut käyttöönsä alkuperäistä Yleisradion 1990-luvulla tekemää ääniraitaa tai sen pohjana ollutta käännöstä, koska hinnasta ei päästy sopimukseen Yleisradion kanssa ja kokonaan uuden dubbauksen ja käännöksen tekeminen tuli halvemmaksi.[34] Ylen mukaan vähimmäishinta ääniraidasta olisi ollut 50 prosenttia siitä summasta, jonka se oli aikanaan itse sijoittanut dubbauksen tekemiseen. Lisäksi Yle olisi halunnut myös säilyttää esitysoikeuden sarjaan, mutta senkään hinnasta ei päästy sopuun.[35] Kuitenkin Benny Törnroosin laulamia sarjan alku- ja lopputunnuksia saatiin käyttää myös sarjan uudessa versiossa. Jaksot 1–50, 54, 56–57 ja 65 oli tehty Ylen remasteroinnista, tosin laadukkaammalla tekniikalla.
Muihin jaksoihin MTV teki vanhemman Ylen version pohjalta omat värinsä ja muutoksensa. Näissä MTV:n kokonaan itse remasteroimissa jaksoissa kuvan kontrasti on tosin säädetty siten että kuvasta häviää tietyt yksityiskohdat lähes kokonaan.[36] Myöskään MTV ei suorittanut toisen tuotantokauden jaksoille remasterointia ollenkaan.[37]
Muu käyttö Suomessa
Sarjan sisällöstä on tullut internetin aikana suosittu parodioiden ja omaehtoisen fanifiktion kohde. Jotkin Muumilaakson tarinoihin perustuvat absurdit tai alatyyliset parodiat ovat muodostuneet internet-meemeiksi.[38]
Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki Muumilaakson tarinoiden kuvamateriaalista vuosina 2005–2006 lapsille suunnatun lyhyiden tietoiskujen sarjan Muumien malliin, johon äänitettiin uudet, alkuperäisiin asiayhteyksiin liittymättömät repliikit.[39]
Hahmot ja ääninäyttelijät
Sarjassa esiintyviä Tove Janssonin teoksiin perustuvia hahmoja ryhmäkuvassa.Muumiperhe: vasemmalta oikealle Nipsu, Muumimamma, Muumipappa, Muumipeikko ja Pikku Myy (kuva jaksosta Muumipappa kaipaa vaihtelua).
Lähes kaikki sarjan vakiohahmot ovat Tove Janssonin luomuksia, mutta joidenkin hahmojen osuutta on painotettu enemmän kuin alkuperäisissä muumiteoksissa. Esimerkiksi Pikku Myy on lisätty käytännössä jokaiseen tarinaan, vaikka hahmoa ei ollut olemassa vielä ensimmäisten muumikirjojen ilmestyessä. Myös esimerkiksi Nipsu, Niisku ja kasvitieteilijä-Hemuli ovat sarjassa keskeisiä hahmoja, vaikka Jansson jätti heidät syrjään muutaman ensimmäisen kirjan jälkeen. Kokonaan uusia hahmoja ovat sarjassa Noita ja Aliisa. Myös hahmojen välisiä suhteita on jonkin verran muutettu. Esimerkiksi Pikku Myyn ja Nipsun keskinäinen sanailu on sarjassa toistuva huumorin aihe, vaikka alkuperäisissä muumiteoksissa nämä hahmot eivät koskaan olleet tekemisissä toistensa kanssa.
Luettelossa tähdellä (*) merkityt hahmot eivät perustu alkuperäisiin muumiteoksiin vaan esiintyvät vain tässä sarjassa.
Hahmo
Suomenkielinen ääninäyttelijä (Yleisradion jälkiäänitys)
Suomenkielinen ääninäyttelijä (MTV:n jälkiäänitys)
Muumipeikko on sarjan päähenkilö. Luonteeltaan hän on kiltti, leikkimielinen, seikkailunhaluinen, ystävällinen, ymmärtäväinen ja herkkä. Hän on Muumipapan ja Muumimamman ainoa lapsi. Hänen paras ystävänsä on Nuuskamuikkunen. Hänellä on romanttisia tunteita Niiskuneitiä kohtaan.
Muumiperheen äiti. Luonteeltaan rauhallinen, rakastavainen ja huolehtiva. Toisinaan luottaa poikaansa niin paljon, että antaa hänen leikkiä hyvinkin vaarallisia leikkejä, kuten esimerkiksi taikapilvillä lentämistä. Muumipapan vaimo, Muumipeikon äiti.
Pikku Myy on Muumeille kuin oma lapsi, kuten Nipsukin. Myyn oikea äiti nähdään sarjassa vain kolmessa jaksossa (jaksot 44, 61, 62). Myy on Mymmelin pikkusisko. Myyllä ja Mymmelillä on oma talo, mutta Myy asuu siellä harvoin. Useimmiten hän asuu Muumitalossa.
Muumipeikon tyttöystävä ja Niiskun sisar. Niiskuneiti asuu usein Muumitalossa, mutta myös paljon veljensä luona heidän suuressa, keltaisessa talossaan. Niiskuneiti rakastaa romantiikkaa ja kukkia. Hän ja Muumipeikko leikkivät usein romanttisia leikkejä.
Muumiperheen "ottolapsi", ja Muumipeikon hyvä ystävä. Luonteeltaan raha-ahne, kekseliäs, arka ja varovainen. Hänellä on oma koti, joka muistuttaa maakellaria, mutta hän asuu useammin Muumitalossa kuin omassa kodissaan. Nipsun haave on rikastua.
Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen asuu Muumilaaksossa omassa teltassaan koko vuoden talvea lukuun ottamatta. Silloin hän vaeltaa yksin etelään. Etelästä hän palaa aina kevään ensimmäisenä päivänä. Nuuskamuikkunen kalastaa usein sekä soittaa huuliharppuaan.
Iäkäs Hemuli harrastaa kasvien keräilyä, jota ennen hän keräili postimerkkejä. Myöhemmin hän esiintyy kasvitieteilijänä. Hemuli asuu keltaisessa talossa, jonka pihamaalla on kukkapenkkejä ja kasvihuone.
Niiskuneidin veli. Ammatiltaan Niisku on keksijä. Hän suunnittelee sarjassa ilma-alusta, jonka ensimmäinen versio räjähti väärän polttoaineen takia. Toinen alus onnistui, ja sillä hän matkusti etelään jaksossa Kohti etelää. Tämän jälkeen hän ei sarjassa esiinny. Niisku ei pidä taikuudesta, koska se on epätieteellistä.
Aliisan isoäiti. Noita keittää usein mökkinsä padassa erilaisia keitoksia. Hän kouluttaa Aliisasta noitaa, ja siksi hän kokee Muumit uhaksi Aliisalle, koska he ovat liian kilttejä. Noita kuitenkin muuttuu sarjan edetessä vähitellen käytännössä Muumien ystäväksi.
Muumilaaksossa asuva hienostorouva. Hänellä on kolme lasta. Vilijonkka pitää ankaraa kuria lapsilleen ja arvostelee usein Muumeja huonon esimerkin antamisesta.
Pikku Myyn isosisko. Hän on pikkusiskonsa vastakohta: järjestelmällinen, rauhallinen ja hiljaisempi. Hänellä ja Poliisimestarilla on romanttinen suhde.
Muumien ystävä, joka asuu Muumilaaksossa yleensä vain talvisin. Esiintyy sarjassa vain viidessä jaksossa. Kalastaa paljon ja syö joka päivä kalasoppaa. Kahdessa jaksossa Tuu-tikki huolehtii Ninnistä ja tuo tämän Muumeille asumaan.
Mörkö on suuri, yksinäinen olento, jonka kylmyys jäädyttää kaiken sen ympärillä. Mörkö aiheuttaa Muumilaakson asukkaissa pelkoa, vaikka ei ilmeisesti ole pahantahtoinen. Mörkö vierailee Muumilaaksossa muutaman kerran, pääasiassa talvisin. Niiskuneiti, Aliisa ja Tuu-tikki ovat spekuloineet Mörön olevan ihastunut Muumipeikkoon.
Mymmeli on Pikku Myyn ja nuoremman Mymmelin äiti. Toisin kuin kirjoissa Mymmeli on myös Muumipapan nuoruudenystävä. Mymmeli esiintyy sarjassa ensimmäistä kertaa jaksossa Muumipeikko rakentaa talon. Seuraavan kerran Mymmeli esiintyy nuorena jaksoissa Muumipapan muistelmat II ja Muumipapan muistelmat III, joissa Muumipappa kertoo nuoruudestaan ja joissa hän muistuttaa Pikku Myytä.
Fredrikson on Muumipapan nuoruudenystävä ja ammatiltaan keksijä. Fredrikson, Muumipappa, Juksu ja Hosuli matkustivat laivalla, jonka nimi oli Merenhuiske. Fredrikson rakennutti Amfibin, joka kulki maalla, meressä ja ilmassa.
Ella Pyhältö[42] (Tiuhti) Katja Aakkula[42] (Viuhti)
Sue Lemström (Tiuhti) Hellen Willberg (Viuhti)
Isamu Tanonaka (Tiuhti) You Inoue (Viuhti)
Tiuhti ja Viuhti ovat pieniä, toisiaan paljon muistuttavia arkoja olentoja, jotka raahaavat mukanaan suurta matkalaukkua. He vierailevat kahdesti Muumitalossa.
Taikuri on pitkä mies, joka ratsastaa lentävällä mustalla pantterillaan etsien jalokiviä. Hänellä on pitkät, harmaat hiukset sekä parta, viitta ja silinterihattu. Taikurin taikavoima on suurempi kuin Noidan, mutta hän suostuu yleensä auttamaan toisia vain vastapalveluksena jostain.
Reippailija-Hemuli rakastaa hiihtämistä ja Muumimamman hilloa. Hän matkustaa jatkuvasti ja haluaa tehdä elämästään karaisevaa. Hän vierailee muutaman kerran Muumilaaksossa ja ystävystyy Muumipeikon kanssa, vaikka Muumit pitävät häntä hieman ärsyttävänä.
Pekka Heinonen Timo Hintikka Heikki Häkkinen Tarja Laaksonen Juri Lakka Veijo Lehti Reetta Lehto Ari Lyytikäinen Matti Nuotio Tero Sotavalta Anssi Tamminen Pekka Vanhanen
Yle teki sarjan suomenkielisestä versiosta erityylisen kuin japanilainen alkuperäisversio. Alkuperäisessä versiossa useat hahmot puhuvat nopeaan tahtiin kimittävillä lapsenomaisilla äänillä, mutta suomenkielisessä versiossa puhetahti oli verkkaisempi ja äänet kuulostavat aikuisemmilta.[7] Myös ruotsinkielinen versio on Ylen tuottama ja hahmot puhuvat siinä suomenruotsia. Tätä versiota on näytetty sekä Suomen että Ruotsin televisiossa.
Sarjan alkuperäisen suomenkielisen version ääninäyttelijät pysyivät koko sarjan ajan samoina, lukuun ottamatta Samuli Edelmannia, joka ääninäytteli Niiskua sarjan puoleenväliin saakka. Edelmannin jälkeen sarjan ääninäyttelijäkaartiin liittyi hahmoa jo Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa näytellyt Ilkka Merivaara, joka oli Niiskun roolissa jaksoon 76 saakka, kunnes Niisku poistui sarjasta. Lisäksi Merivaara esitti enemmän sivurooleja sarjassa kuin Edelmann. Muumipeikon ääninäyttelijäksi kaavailtiin ensimmäisenä Jarmo Koskea, mutta hän oli sarjan ensiesityksen aikaan monen muun sarjan teossa mukana, jolloin hänen äänensä olisi ollut liian tuttu. Koski itse ehdotti Muumipeikon esittäjäksi Rabbe Smedlundia, joka lopulta kyseisen roolin sai[45]. Poikkeuksellisesti jaksossa Punainen täysikuuTapio Hämäläinen ei esittänyt Poliisimestaria, vaan ääniroolin teki Ilkka Merivaara. Tämä johtui siitä, että jaksossa Poliisimestarilla oli paljon repliikkejä toisen Tapio Hämäläisen esittämän hahmon, Hemulin kanssa. Muumipapan ja Haisulin ääninäyttelijän Matti Ruoholan ääni uudemmissa jaksoissa (jaksot 77–101) on hieman erisointuinen kuin ensimmäisen sarjan jaksoissa (jaksot 1–76).
Yleisradion dubbaus tehtiin studiossa, jossa näyttelijät olivat yksitellen ohjaajan kanssa.[46] Sarjaa tehtiin viikoksi kerrallaan, mikä edellytti näyttelijöiltä ja ohjaajalta sitoutumista. Yhden jakson suomenkielinen äänittäminen kesti noin kolme päivää.[47]Muumimamman ääninäyttelijä Ulla Tapaninen on jälkeenpäin sanonut, että ohjelman nauhoituksissa oli mukava tunnelma ja toivoi sen välittyneen myös itse ohjelmaan.
Pääosa alkuperäisen suomenkielisen version ääninäyttelijöistä esitti samoja rooleja myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa.
MTV:n vuoden 2017 jälkiäänityksessä äänistä pyrittiin saamaan mahdollisimman samankaltaisia kuin Ylen suomenkielisessä versiossa. MTV:n käännös on suoraan käännetty Britanniassa 90-luvulla tehdystä dubbauksesta ja muistuttaa siksi sanavalinnoiltaan sarjan 1990-luvulla Britanniassa tehtyä englanninkielistä dubbausta. MTV ei toistaiseksi ole dubannut sarjaa ruotsiksi.
Muumipeikon alkuperäinen ääninäyttelijä Rabbe Smedlund totesi uuden dubbauksen tekemisen kuulostavan vain rahastukselta.[48]
Ensimmäisen kerran Suomen televisiossa Muumilaakson tarinoita esitettiin sunnuntaina 1. syyskuuta 1991. Siitä eteenpäin sarjaa esitettiin jaksoon 50 saakka sunnuntaisin kello 19.15 ja uusintana tiistaisin kello 17.00 aina 8. marraskuuta 1992 saakka, kesällä sarja oli kuitenkin tauolla.
Keskiviikosta 4. syyskuuta 1991 lähtien esitettiin Suomen televisiossa ensimmäistä kertaa sarjan ruotsinkielinen versio. Ohjelma-ajan vähyyden vuoksi ruotsinkielistä versiota esitettiin aluksi vain 13 ensimmäistä jaksoa, kunnes sitä jatkettiin syksyllä 1992.[49] Ruotsinkielinen versio päättyi lopulta 13. marraskuuta 1994.
Ensimmäisen kerran televisiossa jaksot 51–76 esitettiin 28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994 lauantaisin. Jaksot nähtiin uusintana sunnuntaisin.
Vuonna 1996 sarja alkoi uusintana maanantaisin ensimmäisestä jaksosta lähtien. Jakson 76 jälkeen esitettiin 11. elokuuta 1997 alkaen 25 uutta jaksoa, joten jaksojen määräksi tuli 101. Todellisuudessa jaksoja on 104, mutta kolmea ei ole esitetty Suomessa niissä esiintyvän pelottavuuden takia. Sarjan loputtua jaksoja alettiin helmikuusta 1998 uusia alusta lähtien maanantaisin vuoteen 2000 asti.
Vuosina 1995–1997 esitettiin sarjan ruotsinkielinen versio toisen kerran Suomessa.
Vuosina 1999–2001 uusittiin sarjan ruotsinkielinen versio kolmatta kertaa Suomessa.
Vuonna 2000 sarjan jaksoja esitettiin viimeisen kerran Yle TV1 -kanavalla kesäisin joka arkipäivä iltapäivisin 6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000. Jaksoja ei näytetty tällä uusintakierroksella alusta loppuun asti.
Vuonna 2002 alkaneella uusintakierroksella jaksoja esitettiin joka tiistai iltapäivisin ennen Pikku Kakkosta. Sarja jäi tauolle kesällä 2002 ja jatkui syksyllä. Kesällä 2003 sarja esitettiin maanantaisin, jonka jälkeen se jatkui syksyllä tiistaisin. Sarja esitettiin 22. tammikuuta 2002 – 30. maaliskuuta 2004 välisenä aikana.
2. toukokuuta 2004 alkoi uusintana sarjan ruotsinkielinen versio, jota esitettiin sunnuntaiaamuisin. Uusintakierros päättyi 30. lokakuuta 2005.
Vuonna 2005 alkaneella uusintakierroksella jaksoja esitettiin kesällä joka arkipäivä. Maanantaisin esitettiin kaksi jaksoa, muina arkipäivinä yksi jakso. Sarjaa esitettiin aikavälillä 30. toukokuuta 2005 – 3. helmikuuta 2006. Syksystä 2005 alkaen jaksoja esitettiin vain kerran viikossa, perjantaisin.
30. maaliskuuta 2007 alkoi ruotsinkielisen version uusintakierros, joka päättyi 23. tammikuuta 2009. Vajaan viikon päästä, 29. tammikuuta 2009, ruotsinkielinen versio alkoi jälleen alusta. Uusintakierros päättyi 6. toukokuuta 2010.
Vuonna 2008 alkuvuodesta alkaneella uusintakierroksella jaksoja esitettiin joka arkiaamu. Jaksojärjestys poikkesi siten, että 18. helmikuuta 2008 esitettiin jakso 85 eli Aikakone, vaikka silloin olisi järjestyksen mukaan pitänyt esittää jakso 35 eli Joulu on ovella. Sarjaa esitettiin 1. tammikuuta 2008 – 21. toukokuuta 2008.
25. elokuuta 2008 maanantaina sarja alkoi jälleen Yle TV2 -kanavalla. Silloin sarjaa esitettiin joka arkiaamu, ja viikonloppuisin uusintana aina kaksi jaksoa. Kun sarjan viimeinen jakso 101 eli Kultainen valtakunta esitettiin 15. tammikuuta 2009, sarja jatkui viikonloppuisin jaksosta 41 eli Auringonpimennys. Uusintakierros loppui kokonaisuudessaan 7. syyskuuta 2009.
Sarja alkoi jälleen 31. elokuuta 2010 tiistaina, jolloin sarjaa esitettiin joka arkiaamu 26. marraskuuta 2010 asti, kunnes arkiaamuisin alkoivat H. C. Andersenin jouluaiheiset sadut. Silloin sarjaa esitettiin 3. joulukuuta 2010 – 17. joulukuuta 2010 vain perjantai-aamuisin. Sarja jatkui taas normaalisti arkiaamuissa 3. tammikuuta 2011 – 17. helmikuuta 2011. Jakson 47 Kuplia aikana oli lähetyshäiriö, eikä sitä näytetty kokonaan.
Sarja uusittiin jälleen Yle TV2:lla alkaen 17. heinäkuuta 2011 sunnuntai-aamuisin kello 10.00. Sunnuntaina esitetty jakso uusittiin heti seuraavana maanantaina. Elo–syyskuun vaihteessa sarja oli kahden jakson mittaisella tauolla yleisurheilun MM-kisojen vuoksi. 22. lokakuuta 2011 eteenpäin sarjaa esitettiin myös lauantai-aamuisin kello 10.00 ja uusittiin myös maanantaina. 9. tammikuuta 2012 alkaen sarjan jaksoja ei enää maanantaisin uusittu. Yle alkoi esittämään uudistettua versiota sarjasta. Tällä uusintakierroksella Samuli Edelmannin nimi luki virheellisesti alkutunnuksessa vielä jakson 50 jälkeen, vaikka näissä jaksoissa Niiskua ääninäytteli hänen sijastaan Ilkka Merivaara. Yle korjasi virheen muutaman jakson jälkeen. Uusintakierros päättyi 2. syyskuuta 2012.
Sarjan suomenkielinen versio alkoi torstaina 21. helmikuuta 2013 Yle TV2:lla, jolloin jaksoja esitettiin arkiaamuin noin kello 7.55.[50] Sunnuntaina 2. kesäkuuta 2013 kello 10.00 esitettiin kesän erikoisviikonlopun kunniaksi sarjan kolme ensimmäistä jaksoa putkeen. Uusintakierros päättyi 10. heinäkuuta 2013.
Sarjan ruotsinkielinen versio (I Mumindalen) alkoi uusintana 18. elokuuta 2013 Yle Fem -kanavalla. Jaksoja esitettiin joka sunnuntai kello 8:30 ja pikauusintana samana iltana kello 18.00. Joulukuussa oli tosin tauko. Uusintakierros loppui 30. marraskuuta 2014. Viimeksi ruotsinkielistä versiota oli näytetty keväällä 2010.
Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana jälleen keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 alkaen.[51] Jaksoja esitettiin joka arki-aamu noin kello 7.55. Uusintakierros päättyi 24. kesäkuuta 2014.
Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana Yle TV2:lla jälleen 28. heinäkuuta 2014 alkaen. Jaksoja esitettiin joka arki-aamu kello 8.20. Alussa jaksoja esitettiin maanantaista torstaihin, mutta marraskuussa jaksoja alettiin esittämään myös perjantai-aamuna samaan aikaan. Kahtena päivänä esitettiin kaksi jaksoa peräkkäin, ja samalla uusintakierros päättyi 31. joulukuuta 2014 kahden jakson peräkkäiseen esitykseen. Tämä uusintakierros oli toistaiseksi viimeinen Ylen esittämä uusintakierros alkuperäisellä Yleisradion jälkiäänityksellä.
MTV3 alkoi esittää 9. huhtikuuta 2017 sarjaa uudella MTV:n jälkiäänityksellä. Jaksoja esitettiin lauantai- ja sunnuntaiaamuisin, yksi jakso päivässä. Sarjan 26 ensimmäistä jaksoa julkaistiin 15. helmikuuta 2017 C More -suoratoistopalvelussa. Sarjaa alettiin esittää myös C More Juniorilla 20. helmikuuta 2017 alkaen. Ainakaan tällä esityskierroksella jaksoja ei ole esitetty kronologisessa järjestyksessä. Jaksojen järjestys on ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa ollut sattumanvarainen, mutta kahden tai kolmen jakson mittaiset juonikokonaisuudet on pääosin säilytetty yhtenäisinä. Toisen tuotantokauden jaksot esitettiin kronologisessa järjestyksessä. Myös C More -palvelussa ensimmäisen kauden jaksot olivat aluksi sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta järjestys muutettiin myöhemmin kronologiseksi. Esityskierroksen päätyttyä sarjaa on esitetty toistuvasti uudelleen MTV3:lla neljä jaksoa viikonloppuisin ja ensimmäisen tuotantokauden jaksot on edelleen esitetty sattumanvaraisesti.
1. toukokuuta 2018 uusittua versiota alettiin näyttää myös MTV:n omistamalla kanavalla, MTV Subilla arkiaamuisin kaksi jaksoa päivässä. Myöskään tällä esityskierroksella ensimmäisen tuotantokauden jaksot eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Sarjaa on uusintakierroksen jälkeen esitetty myös toistuvasti uudelleen sekä ensimmäisen kauden jaksot esitetty sattumanvaraisesti.
Seuraavassa luettelossa on sarjan esitysajankohdat kokonaisuudessaan.
Suomen televisioesitykset luettelona
Esitysajankohta
Kanava
1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992 (välissä kesätauko)
Sarjan Suomessa esitetyt jaksot on julkaistu kokonaisuudessaan VHS:nä ja DVD:nä. Jokainen VHS ja DVD sisältää 3–5 jaksoa.
Ensimmäiset VHS:t julkaistiin Suomessa huhtikuussa 1992[55] ja ensimmäiset DVD:t joulun alla 2001. Vuoteen 2011 mennessä 33:a VHS-kasettia oli myyty yhteensä lähes miljoona kappaletta ja 26:a DVD-levyä hieman yli miljoona.[56] Sarjan tallennemyynti oli Yleisradiolle huomattava tulonlähde, sillä Yle sai tuloja kaikista Suomessa myytävistä muumivideoista ja -DVD-levyistä.[57]
Alkuperäiset DVD-julkaisut olivat Finnkinon julkaisemia. Vuonna 2011 julkaisija vaihtui VLMediaan, joka seuraavana vuonna julkaisi kaikista sarjan DVD:istä uudet versiot, jotka sisälsivät Yle:n vastikään uudistaman version sarjasta.[58] Muutama vuosi myöhemmin kaikki nämä kyseiset DVD:t julkaistiin myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan kera yhteinäisenä kokoelmana.[59]
1. syyskuuta 2017 VLMedia alkoi julkaista DVD:llä sarjan uudelleen jälkiäänitettyä versiota.[60] Nämä julkaisut sisältävät myös aiemmin Suomessa esittämättömät jaksot. Kaikki uudelleen jälkiäänitetyt jaksot on julkaistu myös yhtenäisenä kokoelmana.[61]
DVD-julkaisut (Yleisradion versiot)
Muumi 1 - Muumilaakson kevät / Vår i Mumindalen*: Muumilaakson kevät, Taikurin hattu, Rannalta löytynyt hylky, Niisku leijailee taivaalla.
Muumi 2 - Muumipeikko ja hattivatit / Hattifnattarnas ö*: Tervetuloa hattivattien saarelle, Hattivattien salaisuudet, Näkymätön lapsi, Ninni saa hymynsä takaisin.
Muumi 3 - Taikurin salaisuudet / Den mystiska kappsäcken*: Pikkuruiset vieraat, Matkalaukku, Taikurin taika, Maailman viimeinen lohikäärme.
Muumi 9 - Muumilaakson talvi / Vinter i Mumindalen*: Nuuskamuikkunen lähtee pois, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu, Talven vieraita, Keskitalven kokko.
Muumi 18 - Kauhea Pikku Myy: Kauhea Pikku Myy, Muumipeikko ennustaa korteista, Iso jysäys, Muumipapan toinen nuoruus.
Muumi 19 - Tyrmääjäsieni: Muumipeikko ja delfiini, Feeniks-lintu, Tyrmääjäsieni, Luola.
Muumi 20 - Muumipeikon kihlaus: Muumipeikon kihlaus, Nipsu rakastuu, Uusi elämä, Hemulitäti tulee Muumitaloon.
Muumi 21 - Muumipeikko Villissä lännessä: Muumipeikko ja kultainen häntä, Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina, Muumipeikko Villissä lännessä, Muumipeikon Robinson-seikkailu.
Muumi 35 - Muumilaakson joulu: Kohta tulee joulu, Muumipeikko herää kesken talviunien, Talvisia vieraita.
Muumi 36 - Tarina joulusta: Kokko keskellä talvea, Tahmatassu ja salaisuudet, Vierailulla Mimmi-tädin luona.
Muumi 37 - Muumien metkut: Hurja merirosvo, Kuka asuu kelon sisällä?, Pikku Myyn karmea syntymäpäivä.
Muumi - Taikuri ja kadonnut rubiini: Kevät saapuu Muumilaaksoon, Taikahattu, Tiuhti ja Viuhti, Arvoituksellinen matkalaukku, Taikuri ja kuningasrubiini.[63]
Muumi - Muumien juhlat: Vilijonkka muuttaa naapuriin, Nuuskamuikkunen lähtee etelään, Mimmi-täti, Kohta tulee joulu, Muumipeikko saa suuren kalan.[64]
Muumi - Joulujuhla: Muumipeikko herää kesken talviunien, Talvisia vieraita, Kohta tulee joulu, Kokko keskellä talvea, Tahmatassu ja salaisuudet, Vierailulla Mimmi-tädin luona, Lumimiehen tarina, Aikamatka kultaiseen valtakuntaan, Pikku Myyn karmea syntymäpäivä.[65]
Muumi - Rakkautta ilmassa: Primadonna ja Voimamies, Vedenhengetär, Äidillinen rakkaus, Avioliittoleikki, Nipsu löytää rakkauden.[66]
Muumi - Ystävyyden ilot: Palaa kotiin, Nuuskamuikkunen!, Noitametsän asukkaat, Krillen kartanon aave, Muumipeikko tutustuu delfiiniin, Merenneito ja lohikäärmeen kyynel.[67]
Muumi - Pikku Myyn seikkailut: Talvisia vieraita, Leijan lennätystä, Muumipeikko rakentaa oman talon, Hirmuinen Pikku Myy, Pikku Myy riutuu rakkaudesta.[69]
Kolme viimeistä julkaisua (Muumi 35–37) ovat erilaisia temaattisia koosteita jaksoista. Näistä viimeinen (Muumi 37 - Muumien metkut) sisältää kolme aiemmin Suomessa julkaisematonta jaksoa. Lisäksi on julkaistu numerottomia DVD:itä, jotka ovat myös temaattisia.[71]
VHS-julkaisut
Tanoshii Mūmin Ikka -sarjan jaksoja 53–78 sisältäneiden VHS-julkaisujen kansissa yläotsikon Muumilaakson tarinoita alla luki Uudet seikkailut.
Hauska syntymäpäivälahja*: Hauska syntymäpäivälahja, Muumipeikko rakentaa talon, Musta kreivitär.
Viidakkoseikkailu*: Taikasiemeniä valtamerestä, Viidakon kätköissä, Muumipeikko pelastaa tiikerit.
[72]
*VHS-julkaisut, joista oli julkaistu myös ruotsinkieliset variantit samat jaksot sisältäen (julkaisun Muumipapan muistelmat ruotsinkielisessä vastineessa ei kuitenkaan ollut ruotsiksi dubbaamatonta jaksoa "Muumipapan toinen nuoruus").[73]
Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -jatkosarjan jaksot sisältäneiden VHS-julkaisujen kansissa käytettiin yläotsikkoa Muumilaakson uusia tarinoita.
↑MoominStephen's Anime and Manga Resources List. Viitattu 23.5.2020. (englanniksi)
↑Tanji, Edwin: Cartoon: Series with local touch. The Honolulu Advertiser, 30.12.1998. Honolulu: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.5.2020. (englanniksi)
↑van Staden, Cobus: Moomin/Mūmin/Moemin: apartheid-era dubbing and Japanese animation. Critical Arts: A Journal of South-North Cultural and Media Studies, 26.2.2014, 28. vsk, nro 1, s. 1–18. Pretoria: UNISA Press. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.5.2020. (englanniksi)
Japani
Suomi
Alankomaat
/ 
.png)
