| Nikolai Gerard | |
|---|---|
 |
|
| Suomen kenraalikuvernööri | |
| Edeltäjä | Ivan Obolenski |
| Seuraaja | Vladimir von Boeckmann |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. syyskuuta 1838 Homelin piirikunta, Venäjä |
| Kuollut | 9. joulukuuta 1929 Uusikirkko, Suomi |
Nikolai Nikolajevitš Gerard tai Gerhard (ven. Никола́й Никола́евич Ге́рард; 3. syyskuuta 1838 Homelin piirikunta, Mogiljovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 9. joulukuuta 1929 Uusikirkko, Suomi) oli venäläinen todellinen salaneuvos.[1]
Gerardin vanhemmat olivat kaartinupseeri Nikolai Gerard ja Helena Piramidov. Hän valmistui lakimieheksi Pietarin yliopistosta ja eteni varsin nopeasti virkauralla palvellen tuomarinviroissa Pietarissa ja Varsovassa. Hän sai salaneuvoksen arvon, tuli 1876 senaatin ja 1898 valtakunnanneuvoston jäseneksi sekä 1901 neuvoston siviili- ja kirkollisasian osaston päälliköksi. Suomen kenraalikuvernöörinä hän toimi 6. joulukuuta 1905 – 2. helmikuuta 1908. Hän oli ensimmäinen tätä virkaa hoitanut siviili. Gerard oli liberaali ja erosi kenraalikuvernöörin virastaan duuman konservatiivien painostuksesta. Myös Voimaliiton asia heikensi osaltaan hänen asemaansa.[1]
Eronsa jälkeen Gerard syrjäytettiin kaikesta muustakin julkisesta toiminnasta. Venäjän vallankumouksessa hän menetti omaisuutensa ja muutti bolševikkeja pakoon takaisin Suomeen 1922. Suomen hallituksen vieraana hän sai paikan Halilan parantolasta Uudeltakirkolta.[1]
Gerardin puoliso vuodesta 1878 oli Zinaida Afanasjeva (k. 1934).
