| Operaatio Crusader | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa läntisen aavikon taisteluita toisessa maailmansodassa | |||||||||
 Brittiläinen Crusader-panssarivaunu ohittaa tuhotun saksalaisen PzKpfw IV -panssarivaunun operaatio Crusaderin aikana
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Liittoutuneet: |
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| |||||||||
Operaatio Crusader oli toisessa maailmansodassa brittiarmeijan operaatio, jonka tarkoitus oli vapauttaa kansainyhteisön joukot Tobrukin piirityksestä vuonna 1941 ja saavuttaa samalla ratkaiseva voitto akselivaltojen joukoista Pohjois-Afrikassa.[1]
Tavoitetta oli yritetty saavuttaa kahden aikaisemman operaation avulla onnistumatta. Operaatio Battleaxessa kärsittyjen raskaiden tappioiden seurauksena kenraali Archibald Wavell oli vapautettu Lähi-idän alueen, johon Pohjois-Afrikan rintama myös kuului, komennosta. Hänen tilalleen vaihdettiin kenraali Claude Auchinleck. Hänen aikanaan Länsiaavikon joukot (The Western Desert Force) organisoitiin uudelleen ja nimettiin 8. armeijaksi, jonka johtoon tuli kenraaliluutnantti Alan Cunningham.
Crusader oli kolmas ja operaatioista suurin ja pitkäkestoisin. Operaation taustavoimana ja kannustajana toimi Britannian pääministeri Winston Churchill, joka siirsi vahvistuksia Egyptiin, vaikka häntä oli varoitettu uudesta Japanin muodostamasta uhasta Itä-Aasiassa[1].
Brittiläisen kansainyhteisön joukoista koostuneen 8. armeijan oli tarkoitus hyökätä laajalla rintamalla idästä länteen, pyyhkäisten samalla etelästä käsin akselivaltojen puolustuksen sivustaan. Halfayassa, Fort Capuzzossa ja Sollumissa olevat saksalaiset jäisivät tällöin etenevän armeijan piirittämäksi. Vihdoin 8. armeijan edetessä Tobrukia puolustavat kansainyhteisön joukot murtautuisivat piirityksestä edeten etelään, jolloin akselivaltojen joukot jäisivät kahden tulen väliin, pohjoispuolellaan Välimeri ja eteläpuolellaan läpipääsemätön aavikko.[2]
Alun perin Auchinleck suunnitteli hyökkäyksen alkamispäivämääräksi 1. marraskuuta, mutta päätti aloittaa operaation jo lokakuun puolessa välissä. Tähän vaikutti osittain myös innokkaan Churchillin painostus. Panssarikaluston saapuminen kesti hieman odotettua kauemmin, jolloin käynnistämistä siirrettiin kolmella päivällä. Valmisteluihin oli normaalien kalustotäydennyksien, huoltojen ja joukkojen siirtelyjen lisäksi kuulunut myös huoltorautatien sekä huoltovesiputken rakentaminen autiomaahan.[2]
Britit saivat puolelleen yllätysedun, koska hyökkäyksen aloituspäivää edeltävän yön voimakas hiekkamyrsky esti saksalaisten tiedustelulennot operaation ensimmäisenä päivänä. Claude Auchinleckin ja Alan Cunninghamin johtamien brittien alkuperäinen suunnitelma tuhota akselivaltojen panssarijoukot ennen jalkaväen etenemistä mureni kuitenkin useisiin pieniin yhteenottoihin. Suurimmat taistelut käytiin Sidi Rezeghissä, jossa Erwin Rommelin johtamat akselivaltojen joukot onnistuivat päihittämään brittien 7. panssaridivisioonan. Operaation ensimmäinen vaihe koostui hajanaisista, mutta kovista yhteenotoista ja britit olivat menettäneet merkittävän osan panssarikalustostaan 23. marraskuuta mennessä. Tuona päivänä Rommel käynnisti keskitetyn hyökkäyksen, jossa menetti vuorostaan 70 yhteensä 160 jäljellä olevasta panssarivaunusta. Saksalaiset nimesivät päivän ”Kuolonsunnuntaiksi” (saks. Totensonntag).[1]
Afrika Korpsin komentaja kenraaliluutnantti Ludwig Crüwell ehdotti Rommelille huoltotaukoa joukkojen uudelleenorganisointiin, jonka aikana voitaisiin myös kerätä taistelukentille jääneitä tarpeellisia materiaaleja ja kalustoa. Rommel kuitenkin uskoi brittien kärsivän hajaannuksesta ja päätti hyökätä. Vastahyökkäys oli lähellä onnistumista ja Cunningham aikoikin vetäytyä. Auchinleck pysyi lujana puolustuksen suhteen ja korvasi Cunninghamin kenraalimajuri Neil Ritchiellä.[1]
Rommelin panssaridivisioonien vastahyökkäys ei onnistunut löytämään brittijalkaväen pääosaa, joka oli ohittanut akselivaltojen linnoitetut asemat ja suunnannut Tobrukiin. Rommelin täytyi vetäytyä hyökkäyksestä tukemaan Tobrukissa taistelevia joukkojaan. Vaikka hän onnistui saavuttamaan pieniä taktisia voittoja alueella Rommel menetti Bardiaan ja Sollumiin linnoittautuneet 14 000 miestä ja hänen täytyi vetäytyä pelastaakseen huonosti huolletut joukkonsa Tobrukista länteen Gazalaan ja sieltä aina El Agheilaan saakka.[1]
Operaatio Crusader päättyi brittien voittoon, joka oli heidän ensimmäisensä saksalaisista joukoista sodan aikana. Operaatio ei saavuttanut kuitenkaan toivottua menestystä, vaikka britit onnistuivat vapauttamaan Tobrukin ja aiheuttamaan suuria tappioita akselivaltojen joukoille. Suurin osa brittien ja kansainyhteisön 18 000 miehen tappioista oli taisteluissa karaistuneita veteraaneja, kun akselivaltojen 33 000 miehen tappiot koostuivat lähinnä toisarvoisina taistelijoina pidetyistä italialaisista ja saksalaisesta huoltohenkilökunnasta. Akselivaltojen joukot pystyivät säilyttämään taistelukykynsä. Lisähuoltojen ja täydennysten jälkeen ne käynnistivät uuden hyökkäyksen 21. tammikuuta 1942.[1]
Operaatio Crusader toimi inspiraationa brittiläisen 8. armeijan hihamerkkiin, jossa on ristiretkiläistyylinen keltainen risti valkoisessa kilvessä[3]. Se antoi nimensä myös armeijan viikoittaiselle sanomalehtijulkaisulle Crusader.[2]
