Nykyajan pakanallinen tapakulttuuri sisältää uuspakanallisten uskontojen juhlatapoja. Keskeisiä juhlapäivinä ovat auringonkiertoon liittyvät tasaus- ja seisauspäivät. Elämänkaaren eri vaiheiden juhliin kuuluvat etenkin häät, lasten nimenanto ja hautajaiset, joihin kuuluu rituaaleja.[1]
Esimerkiksi virolaista luonnonuskontoa elvyttävässä maauskossa harrastetaan kansanperinnettä: vanhat laulut, leikit, käsityöt, ruuat, vaatteet, korut ja uskomukset siirretään lapsille vuotuisissa juhlissa.[2] Vastaavasti suomenuskossa vuodenkiertoon sisältyy pyhiä murroshetkiä, jolloin vietetään yhteisiä juhlia.[3]
Nykyaikaista luonnonuskontoa edustavat wiccat suorittavat juhlistavia rituaaleja täydenkuun aikaan sekä auringonkierron juhlapäivinä. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.[4]