Gottfrid Petrus Bernhard Nordmann (30. tammikuuta 1858 Helsinki – 27. lokakuuta 1923 Porvoo) oli suomenruotsalainen kirjailija, lehtori ja kansanvalistaja. Hän käytti nimimerkkejä Peder Nord ja Ptr.
Nordmannin vanhemmat olivat kollegineuvos Petter Niklas Nordmann ja tämän 2. vaimo Sigrid Virginia Hoffrèn. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon lyseosta 1879 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1882, lisensiaatiksi 1888 ja tohtoriksi 1890. Nordmann vieraili Värmlannin suomalaisalueilla 1885 ja 1887 sekä teki arkistotutkimuksia Tukholmassa, Karlstadissa ja Uppsalassa. Näiden pohjalta hän laati tohtorinväitöskirjansa joka käsitteli Keski-Skandinavian suomalaisasutusta.
Nordmann toimi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun (Svenska fruntimmersskolan i Helsingfors) historian kollegana 1883–1909 ja Malmin ruotsalaisen kansanopiston (Svenska folkakademin) johtajana 1908–1913. Nordmann sai 1912 sydänkohtauksen ja joutui sen vuoksi eroamaan virastaan.
Nordmann oli Svenska Folkskolans Vänner -yhdistyksen sihteerinä 1884–1917 ja yhdistyksen kunniajäsen vuodesta 1918. Hän oli Svenska Litteratursällskapet -seuran johtokunnan jäsen 1893–1913 ja Helsingin kaupungin kansakoulujohtokunnan jäsen 1895–1902. Hän toimitti Land och stad -lehteä 1890–1892 ja Tidskrift för folkskolan och folkhögskolan -lehteä 1894–1897.
Nordmannin laajaan kirjalliseen tuotantoon kuului kaunokirjallisten tekstien ohella muun muassa maantieteen ja historian oppikirjoja ja elämäkertoja.
Nordmannin setä oli eläintieteilijä Alexander von Nordmann.[1]
| ||||||||||||||
