Osa artikkelisarjaa |
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto |
---|
|
Neuvottelukunnat |
Valiokunnat
|
Piispainkokous Hiippakuntien piispat
Esittelijät
|
|
Muut toimielimet
Seurakuntien yhteiset |
Vaalit
|
Maallikkoliikkeet |
Työmuodot
|
Lisää aiheesta Rakennukset
Palkinnot
Tapahtumat |
Rovastikunta (ruots. prosteri) on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakunnan hallinnollinen osa. Hiippakunnan seurakunnat kuuluvat rovastikuntiin, jotka ovat seurakuntaa suurempia hallinnollisia hiippakunnan yksiköitä. Kussakin rovastikunnassa on 3–13 seurakuntaa.[1] Vuonna 2013 Suomessa oli 66 rovastikuntaa.
Rovastikunnan merkitys on varsin vähäinen. Sillä on suurempi merkitys hiippakunnalle kuin seurakunnille.
Tuomiokapitulin ja piispan apuna rovastikunnan hallinnossa on lääninrovasti. Lääninrovastina toimii joku rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista, tuomiorovastina toimii tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra. Hiippakunnan tuomiokapituli nimittää lääninrovastiksi jonkun kolmesta vaalissa eniten ääniä saaneesta kirkkoherrasta. Toimikausi on kuusi vuotta.[1] Lääninrovastin vaalissa ovat äänivaltaisia rovastikunnan papit ja lehtorit.
Rovastikunnalla ei ole muuta pakollista hallintoa kuin lääninrovasti ja lääninrovastin vaali. Tosin eräät muutkin hiippakunnalliset vaalit toimitetaan rovastikunnittain (piispan, kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalit).
Rovastikunnan seurakunnilla voi olla rovastikunnittain järjestettyä yhteistyötä. Muilta osin rovastikunnan toiminta pelkistyy lääninrovastin toimivaltaan. Lääninrovasti
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|