Samaran perustivat venäläiset vallattuaan alueen mongoleilta vuonna 1586. Se kasvoi nopeasti viljakaupan keskukseksi. 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1928 se oli Samaran kuvernementin keskus. Esimerkiksi 1897 väestönlaskennan mukaan kaupunki oli tuolloin vahvasti ei-venäläinen, sillä venäläisiä oli vain 1,5 % kaupungin noin 90 000 asukkaasta.[8]
Vuosina 1935–1991 kaupunkia kutsuttiin nimellä Kuibyšev (Куйбышев) poliitikko ja vallankumoussankari Valerian Kuibyševin mukaan. Samara toimi Neuvostoliiton toissijaisena pääkaupunkina, kun Moskova oli uhattuna toisessa maailmansodassa vuosina 1941–1943. Neuvostoliiton aikana Kuibyšev oli sotilaallisista syistä suljettu kaupunki.lähde?
Kaupungin keskustasta ammattikoulun kellarista löytyi 1990-luvulla Josif Stalinille sota-aikana tehty salainen bunkkeri, joka nykyään on matkailunähtävyys.lähde?
Nykyään kaupunki on tärkeä teollisuuskeskus ja liikenteen solmukohta.
Kaupungissa on tärkeä jokisatamaVolgan varrella. Samaran rautatieasema on kaupungin pääasema. Valtatie M5, joka on osa eurooppatieE30:sta, kulkee kaupungin pohjoispuolitse ja valtatie M32 (eurooppatie E131) lähtee kaupungista etelään. Samaran kansainvälinen lentoasema sijaitsee hieman kaupungin pohjoispuolella. Tätä lentoasemaa kutsutaan sijaintipaikkansa (ven.Курумоч, Kurumotš) perusteella myös Samara-Kurumotšin lentoasemaksi ja se palvelee myös noin 50 kilometrin päässä lännessä sijaitsevaa Toljattia.[5][6][19]
↑Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Samara löytyy julkaisun sivulta 29/41 otsikon Simbirskaja gubernija yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
↑Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)