Standardi (normi) on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä ”virallisia” standardointijärjestöjä ovat kansainväliset ISO ja IEC, saksalainen DIN, eurooppalaiset CEN, Cenelec ja ETSI sekä suomalaiset SFS ja SESKO. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). ANSI on Yhdysvaltojen virallinen edustaja ISO:ssa ja IEC:ssä. NIST on Yhdysvaltojen kauppaministeriön alainen virasto joka kehittää muun muassa mittausstandardeja.
Standardeja on käytetty hyväksi jo Kheopsin pyramidissa 4 500 vuotta sitten. (Yrjölä 1990, 8). Sähköalalla ensimmäisenä standardina pidetään Morsen aakkosjärjestelmää vuodelta 1832. (Yrjölä 1990, 11). Ensimmäinen kansallinen standardointiorganisaatio oli Britanniassa 1901 perustettu BSI (British Standards Institution). Suomessa SFS perustettiin 1924.[1]
Viime aikoina standardoinnissa merkittävän roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Lisäksi on olemassa yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä, esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja autoalan SAE.
Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:
De facto -standardit ovat laajalti käytettyjä määriteltyjä toteutustapoja, jotka ovat saavuttaneet standardinomaisen aseman ilman virallisen stardardin statusta. Ratkaisut perustuvat ainoastaan menetelmän kehittäjän valintoihin, eivätkä laajaan eri tavoitteiden huomioimiseen kuten viralliset standardit yleensä. Tämän rinnalla ovat De jure -standardit.
Standardit mahdollistavat muun muassa:
Näiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta standardoidun tuotteen tai muun vastaavan valmistamisen yksikkökustannukset voivat alentua ja se voi saada laajemman markkinaosuuden. Tuotteen käyttäjien kannalta standardit mahdollistavat kilpailuttamisen ja toimitusvarmuuteen pyrkimisen.
Standardien merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esimerkiksi DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä.
Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.
