Subjunktiivi on verbin tapaluokka, jolla ilmaistaan epävarmuutta, toivetta tai muuta vastaavaa. Se esiintyy usein myös toivotuksissa ja kiinteissä fraaseissa. Tarkemmat käyttösäännöt ovat kielikohtaisia. Suomen kielessä subjunktiivia ei ole, mutta romaanisissa kielissä se on yleinen. Lisäksi subjunktiivia käytetään vähäisessä määrin myös englannissa (useammin imperfektissä kuin preesensissä). Subjunktiivissa olevat verbit käännetään suomeen joskus konditionaalilla ja joskus indikatiivilla, huudahduksissa käytettävät subjunktiivin kolmannen persoonan muodot käännetään usein imperatiivilla (esimerkiksi Eläköön!). Myös preesensin partisiippirakenne (Hän sanoo tekevänsä kaikkensa; Toivon sinun paranevan) voi vastata sävyltään subjunktiivia.

Saksan, italian, (klassisen) kreikan ja latinan kielissä samankaltainen kielioppiseikka – verbin tapaluokka – on konjunktiivi (myös subjunktiivi-nimitystä esiintyy näissäkin yhteyksissä). Latinassa konjunktiivilla ilmaistaan tahtomusta tai toivomusta, ja sitä käytetään monesti käskymuodoissa. Lisäksi se on useimmissa sivulauseissa. Saksan kieliopissa konjunktiivin imperfekti ja pluskvamperfekti vastaavat merkitykseltään suomen konditionaalia. Italian kielessä konjunktiivia käytetään ilmaisemaan mielipidettä, mahdollisuutta, epäilyä, ihmetystä, hämmästystä, tyytymättömyyttä, pelkoa, toivoa, halua, tahtoa tai toivomusta. Sillä voidaan jättää myös kuulijalle mahdollisuus olla eri mieltä kuin puhuja on, ja tätä käytetään erittäin paljon esimerkiksi etelä-Italiassa. Konjunktiivi on myös pakollinen tiettyjen alistuskonjunktiivien kanssa (esimerkiksi affinchè, jotta, purchè, kunhan vain) ja tiettyjen pronominien tai adverbien kanssa (esim. qualunque, mikä tahansa), samoin konditionaalin ja futuurin tietyissä lausemuodoissa. Konjunktiivilla on italiassa kaikki neljä verbimuotoa (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti). Konjunktiivia ei voida kääntää kaikissa tilanteissa konditionaalilla (esim. preesensmuodot, pronomini- ja adverbikäyttöyhteydet). Uralilaisessa kantakielessä oli myös varsinainen konjunktiivi, josta on kehittynyt muun muassa suomen kielen potentiaalitapaluokka.[1]

Esimerkkejä subjunktiivista

Esimerkkejä konjunktiivista

Lähteet

  1. Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville - Kënta-käxli ulka-mëxin elapaj üling. Opetusmoniste, . Artikkelin verkkoversio.