| Thaimaan valtaus | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||||||
 Japanin joukkojen siirrot Thaimaahan 8. joulukuuta 1941
| |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
|
Shōjirō Iida | |||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
5 divisioonaa |
15. ja 25. armeija, yhteensä 5 divisioonaa | ||||||||||
Thaimaan valtaus oli Japanin sotatoimi 8. joulukuuta 1941 toisessa maailmansodassa, minkä seurauksena Japani miehitti Thaimaan. Huolimatta Thaimaan eteläosissa käydyistä kiivaista taisteluista sota päättyi aselepoon jo muutamaa tuntia myöhemmin. Maata hallinnut Plaek Phibunsongkhramin johtama kansallismielinen hallitus liittoutui akselivaltojen ja Japanin kanssa avaten rajat Japanin miehitysjoukoille. Thaimaa julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi toimittamasta julistusta eteenpäin. Japani jatkoi hyökkäystä Thaimaan kautta Britannian siirtomaihin Malaijaan ja Burmaan.
Vallatakseen Malesian ja Burman Japanin sotilasjohto tarvitsi Thaimaan satamia, rautateitä ja lentokenttiä. Thait eivät kuitenkaan olleet suostuvaisia japanilaisten vaatimuksille. Thaimaa oli itsenäinen valtio ja juuri voittanut Vichyn Ranskan Ranskan–Thaimaan sodassa. Thaimaan armeija oli taisteluvalmiudessa. Tappioiden välttämiseksi japanilaisille oli ensiarvoisen tärkeää, että maihinnousu tapahtuisi ilman vastarintaa.[1]
Japanin hallitus aloitti salaiset neuvottelut Thaimaan hallituksen kanssa. Tällöin vaikutti siltä, että akselivallat olisivat voittamassa sodan Euroopassa. Lokakuussa 1940 Thaimaan diktaattori Phibunsongkhram antoi salaisen suullisen lupauksen tukea Japanin invaasiota Malesiaan. Vastineeksi tästä salaisesta liitosta Japani lupasi Burman Shan maakunnan ja Thaimaan briteille 1909 luovuttamat provinssit Malesiassa.[2]
Phibun ei kuitenkaan ollut kovinkaan lojaali lupaustaan kohtaan, jos olosuhteet muuttuisivat. Vuonna 1941 hän tiedusteli briteiltä ja amerikkalaisilta mahdollisuuksia sotilaalliseen tukeen, jos invaasio Thaimaahan toteutuisi. Kumpikaan maa ei antanut takuita, vaikkakin Britannian pääministeri Winston Churchill kannatti julkisen varoituksen antamista Japanille Itä-Aasian maiden suojelusta. Tämä häiritsi japanilaisten suunnitelmia ja he eivät saaneet aikaan sopimusta läpikulusta. Lopulta kenraali Hisaichi Terauchi teki päätöksen miehityslaivueen siirtymisestä Thaimaan alueelle heidän suostumuksellaan tai ilman sitä.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thaimaan valtaus Wikimedia Commonsissa
