Tobrukin piiritys (31. maaliskuuta – 27. marraskuuta 1941) oli kahdeksan kuukautta kestänyt Tobrukin kaupungin piiritystaistelu toisessa maailmansodassa. Se käytiin Libyassa Tobrukia puolustavien liittoutuneiden ja Erwin Rommelin johtamien akselivaltojen joukkojen välillä.
Yleiskatsaus
Pääosan piirityksestä Tobrukia puolusti kenraaliluutnantti Leslie Morshedien komentama vahvennettu Australian 9. divisioona, jota Lähi-idän joukkojen komentaja kenraali Archibald Wavell oli käskenyt puolustamaan kaupunkia kahdeksan viikkoa. Divisioona kuitenkin puolusti kaupunkia yli viisi kuukautta ennen kuin se syyskuussa korvattiin 70. jalkaväkidivisioonalla, puolalalaisella Karpaattien prikaatilla ja Tšekkoslovakian 11. jalkaväkipataljoonalla, joita kaikkia johti kenraalimajuri Ronald Scobie. Tuoreet joukot puolustivat kaupunkia 8. armeijan marraskuiseen hyökkäykseen saakka, jolloin piirittäneet joukot vetäytyivät kaupungin edustalta.
Välimeren laivasto tuki puolustajia tykkitulella ja toimitti täydennyksiä kaupunkiin. Kaupungin strateginen asema edellytti sen hallussapitoa. Se oli ainoa satama Tripolin ja Aleksandrian välillä (Benghazin lisäksi), jonka kautta hyökkääjä olisi voinut huoltaa joukkojaan ennen lopullista hyökkäystä Egyptiin.
Tapahtumat
Britannian joukot valtasivat Tobrukin alkuvuodesta 1941 osana operaatio Compassia. Maaliskuussa 1941 saksalaiset ottivat suurimman osan alueesta takaisin. Saksalaisjoukot eivät kuitenkaan kyenneet valtaamaan Tobrukia, johon liittoutuneita joutui piiritetyksi. Saksan sodanjohto ei kuitenkaan toimittanut Erwin Rommelille Afrikkaan lisävoimia, vaan Tobruk katsottiin vähäarvoiseksi tavoitteeksi. Britit saivat sen vapaaksi marraskuussa 1941.[1]
