Ulla-Liisa Heino (30. maaliskuuta 1934 Helsinki13. heinäkuuta 2023 Helsinki[1]) oli suomalainen venäjänkielisen kirjallisuuden suomentaja. Hän suomensi myös latvialaista ja liettualaista kirjallisuutta. [2]

Heino vietti nuoruutensa Helsingin Kalliossa ja kävi koulunsa Helsingin kaksoisyhteislyseossa. Venäjän kieltä opiskelemaan hän päätyi kertomansa mukaan arvalla, kun luokan oppilaat jaettiin saksan ja venäjän lukijoiksi.[3]

Heino jatkoi venäjän opintojaan Helsingin yliopistossa ja 1960-luvun alussa Moskovassa ja toimi sitten kääntäjänä ja toimittajana Tass- ja Novosti-uutistoimistoissa Helsingissä[4].

Kun venäläisen kirjallisuuden käännöstyöt 1990-luvun taitteessa harvenivat, Ulla-Liisa Heino perusti Liettuan kansaa tukevan Donelaitis-seuran protestiksi Neuvostoliiton aloittamalle Liettuan taloussaarrolle. Hän oli vieraillut Liettuassa ensi kerran vain pari vuotta aiemmin. Vuonna 1998 hän perusti Suomi-Liettua kulttuurisäätiön ja toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Suomi–Neuvostoliitto-Seurasta hän puolestaan erosi kun se muuttui Suomi–Venäjä-Seuraksi. Hän oli kiinnostunut Neuvostoliiton ajan kulttuurisesta moninaisuudesta, ei pelkästään Venäjästä.[4][3]

Teoksia

Suomennoksia

Palkinnot

Lähteet

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 12.8.2023, s. B 14.
  2. Kirjasampo.fi : Ulla-Liisa Heino
  3. a b Temmes, Anneli: Ulla-Liisa Heino 1934–2023. HS Muistot, 10.9.2023. Muistokirjoituksen maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.4.2024.
  4. a b Marttila, Hannu: Neuvostokirjallisuuden kääntäjän sydän sykkii nyt Liettualle. (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 30.3.1994, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
  5. SN-seura palkitsi kääntäjän. Helsingin Sanomat, 29.12.1976, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.9.2021.
  6. Presidentti Haloselle Pushkin-mitali Presidentti.fi. 4.3.2008. Viitattu 12.12.2022.