Urheiluvuosi 1989 käsittelee vuoden 1989 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto

• Maailmanmestaruuskilpailut 29.1.–12.2. Vailissa, Yhdysvalloissa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Sveitsi ja Itävalta voittivat kumpikin kolme kultamitalia, ja kaikkiaan mitaleille pääsi kahdeksan maata. Itävallan Rudolf Nierlich voitti kultaa pujottelussa ja suurpujottelussa.^[1]
• Maailmancupkaudella 1988–1989 miesten kokonaiskilpailun voitti Luxemburgin Marc Girardelli 98 pisteen erolla Sveitsin Pirmin Zurbriggeniin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Vreni Schneider maannaistaan Maria Walliseria 115 pistettä enemmän keränneenä. Girardellille voitto oli uran kolmas.^[2][3]

Amerikkalainen jalkapallo

• Super Bowl 23.1. Miamissa. San Francisco 49ers voitti Cincinnati Bengalsin 20–16.^[4]

Ampumahiihto

• Maailmanmestaruuskilpailut 5.–12.2. Feistritzissa, Itävallassa. Neuvostoliitto voitti kolme kultamitalia. Miesten henkilökohtaiset maailmanmestarit olivat Norjan Eirik Kvalfoss ja Itä-Saksan Frank Luck sekä naisten Länsi-Saksan Petra Schaaf ja Norjan Anne Elvebakk.^[5]
• Maailmancupissa 1988–1989 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Eirik Kvalfoss 11 pisteen erolla Neuvostoliiton Aleksandr Popoviin ja naisten ykkönen oli Neuvostoliiton Jelena Golovina 23 pisteen erolla maannaiseensa Natalija Prikoštšikovaan.^[6]

Autourheilu

• Rallin maailmanmestaruuden voitti Lancialla ajanut italialainen Massimo Biasion 41 pisteen erolla maanmieheensä ja tallitoveriinsa Alessandro Fiorioon sekä 46 pisteen erolla suomalaiseen Toyota-kuljettajaan Juha Kankkuseen. Mestaruus oli Biasionille toinen peräkkäinen, ja hän voitti kauden 13 osakilpailusta viisi. Ruotsalaiset Ingvar Carlsson ja Mikael Ericsson voittivat kumpikin kaksi osakilpailua. Lancia voitti ylivoimaisesti valmistajien maailmanmestaruuden.^[7]
• Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti McLarenilla ajanut ranskalainen Alain Prost kolmannen kerran urallaan. Toiseksi sijoittui Prostin brasilialainen tallitoveri Ayrton Senna 16 pistettä mestarille hävinneenä ja kolmas oli italialainen Williams-kuljettaja Riccardo Patrese. Senna voitti kauden 16 osakilpailusta kuusi, Prost neljä sekä britti Nigel Mansell ja belgialainen Thierry Boutsen kaksi. McLaren voitti ylivoimaisesti tallien maailmanmestaruuden.^[8]

Golf

• Masters-turnauksen voitti britti Nick Faldo.^[9]
• Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti toisena peräkkäisenä vuonna yhdysvaltalainen Curtis Strange.^[10]
• Britannian avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Mark Calcavecchia.^[10]
• PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Payne Stewart.^[9]

Jalkapallo

• Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1988–1989 loppuottelu 24.5. Barcelonassa, Espanjassa. Italialainen AC Milan voitti romanialaisen Steaua Bukarestin 4–0.^[11][12]

Judo

• Maailmanmestaruuskilpailut 10.–15.10. Belgradissa, Jugoslaviassa. Sekä miehillä että naisilla oli ohjelmassa seitsemän painoluokkaa ja avoin luokka. Japani ja Ranska voittivat kumpikin kolme mestaruutta, ja Japani saavutti kaikkiaan kymmenen mitalia. Japanin Naoya Ogawa voitti mestaruuden sekä yli 95-kiloisten sarjassa että avoimessa luokassa.^[13]

Koripallo

• Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 14.–18.6. Varnassa, Bulgariassa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Tšekkoslovakian 64–61, ja pronssia sai Bulgaria. Mestaruus oli Neuvostoliitolle 16. peräkkäinen.^[14][15]
• Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 20.–25.6. Zagrebissa, Jugoslaviassa. Loppuottelussa Jugoslavia voitti Kreikan 98–77, ja pronssia sai välierissä Kreikalle hävinnyt Neuvostoliitto.^[16]
• NBA:n mestaruuden voitti Detroit Pistons, joka oli loppuotteluissa Los Angeles Lakersia parempi otteluvoitoin 4–0. Lakersin pitkäaikainen tähtipelaaja Kareem Abdul-Jabbar lopetti uransa näihin finaaleihin.^[16]

Lentopallo

• Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–10.9. Länsi-Saksassa. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Itä-Saksa ja pronssille sijoittui Italia.^[17][18]
• Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 23.9.–1.10. Ruotsissa. Kultaa voitti Italia, hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Alankomaat.^[19][20]

Nyrkkeily

• Yhdysvaltalainen Mike Tyson puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan kiistatonta maailmanmestaruuttaan voittamalla 25.2. Las Vegasissa britti Frank Brunon viidennessä erässä ja 21.7. Atlantic Cityssä maanmiehensä Carl Williamsin ensimmäisessä erässä.^[21]
• Ammattinyrkkeilyliitto WBC:n ylemmän keskisarjan maailmanmestaruudesta ottelivat 7.12. Las Vegasissa 33-vuotias yhdysvaltalainen Sugar Ray Leonard ja 38-vuotias panamalainen Roberto Durán, joista ensin mainittu voitti kaikin tuomariäänin.^[22]

Pikaluistelu

• Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut 4.–5.2. Lake Placidissa, Yhdysvalloissa. Mestaruuden voitti Itä-Saksan Constanze Moser ennen maannaistaan Gunda Kleemannia.^[23]
• Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut 11.–12.2. Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti alankomaalainen Leo Visser ennen maanmiestään Gerard Kemkersia. Visser oli nopein 1 500 metrillä ja 5 000 metrillä sekä toiseksi nopein 10 000 metrillä.^[24]
• Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 25.–26.2. Heerenveenissä, Alankomaissa. Miesten mestaruuden voitti maailmanennätyspistein 145,945 Neuvostoliiton Igor Železovski, joka oli nopein kolmessa neljästä lähdöstä ja sivusi 1 000 metrin maailmanennätystä 1.12,58. Naisten mestaruuden voitti maailmanennätyspistein 159,435 Yhdysvaltain Bonnie Blair, joka oli nopein molemmissa 500 metrin kilpailuissa.^[25]

Pohjoismaiset hiihtolajit

• Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 17.–26.2. Lahdessa, Suomessa. Ohjelmassa oli viisi miesten ja viisi naisten maastohiihtolajia sekä kolme mäkihypyn ja kaksi yhdistetyn kilpailua. Mitalitilaston ykkönen oli kuusi kultaa voittanut ja yhteensä 15 mitalia saavuttanut Suomi. Kaikkiaan mitaleille pääsi kahdeksan maata. Ruotsin Gunde Svan voitti kolme kultamitalia, ja kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat suomalaishiihtäjät Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjo Matikainen, venäläishiihtäjä Jelena Välbe, suomalainen mäkihyppääjä Jari Puikkonen sekä norjalainen yhdistetyn hiihtäjä Trond Einar Elden. Kahteen henkilökohtaisten lajien kultamitaliin ylsivät Svan ja Välbe. Matikainen saavutti yhteensä viisi mitalia.^[26]
• Maastohiihdon maailmancupin 1988–1989 miesten kokonaiskilpailun voitti Ruotsin Gunde Svan 16 pisteen erolla Norjan Vegard Ulvangiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Venäjän Jelena Välbe 62 pistettä Tšekkoslovakian Alžbeta Havrančíkováa edellä.^[27]
• Mäkihypyn maailmancupin 1988–1989 kokonaiskilpailun voitti Ruotsin Jan Boklöv 55 pisteen erolla Itä-Saksan Jens Weißflogiin.^[28]
• Yhdistetyn maailmancupin 1988–1989 kokonaiskilpailun voitti Norjan Trond Arne Bredesen kymmenen pisteen erolla Itävallan Klaus Sulzenbacheriin.^[29]
• Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.1988–6.1.1989 Saksassa ja Itävallassa. Kokonaiskilpailun voitti Suomen Risto Laakkonen 2,5 pisteen erolla maanmieheensä Matti Nykäseen ja Itä-Saksan Jens Weißflogiin. Osakilpailuvoittajia olivat Länsi-Saksan Dieter Thoma, Nykänen, Ruotsin Jan Boklöv ja Yhdysvaltain Mike Holland.^[30][31]

Pyöräily

• Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut elokuussa Lyonissa, Ranskassa. Ohjelmassa oli seitsemän miesamatöörien, viisi miesammattilaisten ja kolme naisten lajia. Italialainen Claudio Golinelli voitti ammattilaisten eräajon ja keirinin, ja Jeannie Longo voitti kultaa kolmen kilometrin takaa-ajossa ja pisteajossa.^[32]
• Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut elokuussa Chambéryssa, Ranskassa. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voittivat puolalainen Joachim Halupczok (amatöörit), yhdysvaltalainen Greg LeMond ja ranskalainen Jeannie Longo.^[33]
• Italian ympäriajon voitti ranskalainen Laurent Fignon.^[34]
• Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran urallaan yhdysvaltalainen Greg LeMond.^[34]

Suunnistus

• Maailmanmestaruuskilpailut 16.–20.8. Skövdessä, Ruotsissa. Norjan Petter Thoresen ja Ruotsin Marita Skogum voittivat henkilökohtaiset mestaruudet ja kuuluivat myös viestien voittajajoukkueisiin.^[35]
• Tiomila-viesti 6.–7.5. Bogesundissa ja Vaxholmissa, Ruotsissa. Ruotsalaisseuroista OK Tyr voitti miesten ja IFK Södertälje naisten viestin.^[36]
• Jukolan viesti 17.–18.6. Joutsenossa, Suomessa. Norjalainen NTHI voitti miesten Jukolan ja suomalainen Helsingin NMKY Venlojen viestin.^[37]

Taitoluistelu

• Maailmanmestaruuskilpailut 12.–18.3. Pariisissa, Ranskassa. Maailmanmestaruuden voittivat Kanadan Kurt Browning, Japanin Midori Ito, pariluistelussa Neuvostoliiton Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov kolmannen kerran urallaan sekä jäätanssissa Neuvostoliiton Marina Klimova / Sergei Ponomarenko. Itosta tuli Japanin ensimmäinen taitoluistelun maailmanmestari.^[38][39]

Tennis

• Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten länsisaksalainen Steffi Graf.^[40]
• Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Michael Chang ja naisten espanjalainen Arantxa Sánchez Vicario.^[41]
• Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti länsisaksalainen Boris Becker ja naisten Steffi Graf.^[42]
• Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Boris Becker ja naisten Steffi Graf.^[43]
• Davis Cupin voitti Länsi-Saksa ja Federation Cupin Yhdysvallat.^[44]

Uinti

• Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–20.8. Bonnissa, Länsi-Saksassa. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli 16 kultamitalia voittanut Itä-Saksa. Naisten ratauintimatkoilla kaikki muut voitot paitsi ranskalaisen Catherine Plewinskin voittamissa 50 metrin vapaauinnissa ja 100 metrin perhosuinnissa menivät itäsaksalaisille. Unkarilainen Tamás Darnyi voitti ainoana kolme henkilökohtaista kultamitalia.^[45]

Yleisurheilu

• Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 3.–5.3. Budapestissa, Unkarissa. Mitalitilaston kärjessä olivat neljä kultaa voittaneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Sisäratojen maailmanennätyksiä paransivat Kenian Paul Ereng 800 metrin juoksussa ajalla 1.44,84, Kuuban Javier Sotomayor korkeushypyssä tuloksella 243, Alankomaiden Elly van Hulst 3 000 metrin juoksussa ajalla 8.33,82 ja Australian Kerry Saxby 3 000 metrin kävelyssä ajalla 12.01,65.^[46]
• Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 19.3. Stavangerissa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran kenialainen John Ngugi ja naisten nopein oli toisen kerran urallaan ranskalainen Annette Sergent. Miesten joukkuemestaruuden voitti Kenia ja naisten Neuvostoliitto.^[47][48]
• Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailu 24.9. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Mestaruuden voitti kiinalainen Wang Xiuting, ja Kiina voitti myös joukkuekilpailun.^[49]
• Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–19.2. Haagissa, Alankomaissa. Mitalitilaston kärjessä olivat neljä kultaa voittaneet Neuvostoliitto ja Iso-Britannia.^[50]

Katso myös

• Suomen urheilu 1989

Lähteet

• Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1989 Wikimedia Commonsissa