Uudenmaan vaalipiiri | |
---|---|
Alue | Uudenmaan maakunta |
Lautakunnan kokouspaikka | Helsinki[1] (ei kuulu vaalipiirin alueeseen) |
Aiemmat nimet | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
Käytössä | vaaleista 1907 lähtien |
Kansanedustajia | 37 (18,5 %) |
Suurin puolue | Kansallinen Kokoomus |
Uudenmaan vaalipiiri on yksi Suomen eduskuntavaalien kolmestatoista vaalipiiristä. Aikaisemmin eduskuntavaalipiireissä käytiin myös tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit ennen suoraan kansanvaaliin siirtymistä 1994. Nykyään presidentinvaaleissa vaalipiirejä käytetään vain vaalien tekniseen toimittamiseen. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2023 vaaleissa 200:sta kansanedustajasta 37. Uudenmaan vaalipiiri käsittää Uudenmaan maakunnan pois lukien Helsingin kaupungin, joka on oma vaalipiirinsä. Vaalipiiri on äänestäjämäärältään Suomen suurin ja sen äänikynnys (noin 2,9 %) on huomattavasti alhaisempi kuin muissa vaalipiireissä. Matalasta äänikynnyksestä johtuen Uudenmaan vaalipiiristä on pienillä ryhmillä parhaat mahdollisuudet saada ehdokas valituksi. Uudenmaan vaalipiirilautakunnan kokouspaikka sijaitsee Helsingissä, vaikka tämä ei itse vaalipiiriin kuulukaan.
Uudenmaan vaalipiirin aikaisempi nimi oli Uudenmaan läänin vaalipiiri. Helsingin vaalipiiri erotettiin Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuonna 1952.
Vaalipiiriin kuuluvat Askola, Espoo, Hanko, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Raasepori, Sipoo, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti.
Vaalipiirin entisiä kuntia ovat Bromarv, Degerby, Haaga, Huopalahti, Hyvinkään maalaiskunta, Karjaa, Karjaan maalaiskunta, Karjalohja, Kulosaari, Liljendal, Lohjan kunta, Nummi, Nummi-Pusula, Oulunkylä, Pernaja, Pohja, Porvoon maalaiskunta, Pusula, Pyhäjärvi Ul, Ruotsinpyhtää, Sammatti, Snappertuna, Tammisaaren maalaiskunta, Tammisaari ja Tenhola.
Uudenmaan vaalipiiri on ollut olemassa jo ensimmäisistä eduskuntavaaleista 1907 lähtien. Vuonna 1949 Kymen lääniin ja siten Kymen läänin vaalipiiriin liitettiin Uudenmaan läänistä Anjalan, Elimäen, Iitin, Jaalan ja Kuusankosken kunnat.
Uudenmaan läänin vaalipiirin kasvettua suhteettoman suureksi (siitä valittiin 1951 vaaleissa 33 edustajaa), siitä erotettiin 1952 Helsingin kaupunki, josta muodostettiin oma vaalipiirinsä. Tämän seurauksena Uudenmaan vaalipiiri menetti yli puolet edustajapaikoistaan. Vuoden 2003 vaaleissa siirryttiin noudattamaan maakuntajakoon perustuvaa vaalipiirijakoa, jolloin Artjärvi ja Orimattila siirtyivät Päijät-Hämeen maakuntaan liittymisen myötä Uudenmaan vaalipiiristä Hämeen vaalipiiriin.[2][3] Huolimatta muutoksista Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajaluku kasvaa muuttoliikkeestä johtuen ja vaalipiirin mahdollisesta jakamisesta on keskusteltu.
Uudenmaan vaalipiiri on ollut vuosina 1907–1951 ja vuodesta 1975 kansanedustajamäärältään suurin vaalipiiri. Sen jälkeen, kun Helsinki erotettiin omaksi vaalipiirikseen, on Uudenmaan vaalipiirin paikkamäärä kasvanut 1–2 paikkaa jokaisissa eduskuntavaaleissa vuoden 2011 vaaleihin saakka. Suurin kasvu, 3 paikkaa, oli vuonna 1975. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä valittavien kansanedustajien määrä lisääntyi 33:sta 34:ään, paikka poistui Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa paikkamäärä kasvoi 35:een, paikka poistui Pohjois-Savon vaalipiiristä.
Suurin puolue 2010-luvun vaaleissa on ollut Kokoomus, joka on pitänyt valtaa Espoossa ja Helsingissä. Toiseksi suurimman puolueen asemasta ovat kilpailleet SDP sekä Perussuomalaiset, joita kannatetaan esimerkiksi Vantaalla ja Keski-Uudellamaalla. Vihreiden kannatus keskittyy pääkaupunkiseudulle sekä suurempiin kehyskuntiin, puolue oli Helsingin suurin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa sekä europarlamenttivaaleissa. Karkkila on Vasemmistoliiton uskollisimpia paikkakuntia.
RKP:lle Uudenmaan vaalipiiri on puolueen tärkeintä kannatusaluetta Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiirien ohella. Sen kannatus on vahvaa ruotsinkielisillä rannikkoalueilla; etenkin Kirkkonummen seudulla, Raaseporissa, Kauniaisissa sekä entisellä Itä-Uudellamaalla.
Vaalipiirin kotimaan äänestysaktiivisuus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa oli 73,6 %.
vaalit | paikat | |||||||
SDP | RKP | Suom. Kok. |
Nuors. Ed. KP |
SSTP SKDL |
ML | Muut | Yht. | |
1907 | 9 | 9 | 4 | 1 | 23 | |||
1908 | 9 | 9 | 4 | 1 | 23 | |||
1909 | 9 | 9 | 4 | 1 | 23 | |||
1910 | 9 | 10 | 3 | 1 | 23 | |||
1911 | 9 | 10 | 3 | 1 | 23 | |||
1913 | 10 | 9 | 3 | 1 | 23 | |||
1916 | 12 | 8 | 2 | 1 | 23 | |||
1917 | 12 | 8 | 3 | 2 | 25 | |||
1919 | 10 | 10 | 3 | 2 | 25 | |||
1922 | 6 | 10 | 3 | 1 | 5 | 25 | ||
1924 | 7 | 9 | 4 | 2 | 3 | 25 | ||
1927 | 7 | 10 | 4 | 2 | 3 | 26 | ||
1929 | 7 | 10 | 3 | 2 | 3 | 1 | 26 | |
1930 | 10 | 8 | 4 | 2 | 1 | 1a | 26 | |
1933 | 11 | 9 | 2 | 2 | 1 | 1b | 26 | |
1936 | 12 | 9 | 2 | 2 | – | 1b | 26 | |
1939 | 15 | 8 | 3 | 2 | 1 | 1b | 30 | |
1945 | 7 | 6 | 5 | 2 | 9 | 1 | 1a | 31 |
1948 | 9 | 7 | 6 | 2 | 6 | 1 | 31 | |
1951 | 10 | 7 | 5 | 3 | 6 | 2 | 33 | |
a Ruotsalainen vasemmisto b Isänmaallinen kansanliike |
vaalit | paikat | ||||||||||
SDP | RKP | Kok. | Ed. KP LKP |
SKDL Vas. |
ML Kesk. |
SKL KD |
SMP PS |
Vihr. | Muut | Yht. | |
1954 | 5 | 3 | 1 | 1 | 3 | 2 | 15 | ||||
1958 | 5 | 4 | 1 | 1 | 3 | 2 | 16 | ||||
1962 | 5 | 3 | 2 | 1 | 4 | 2 | – | 17 | |||
1966 | 6 | 3 | 2 | 1 | 3 | 2 | – | 1a | 18 | ||
1970 | 7 | 3 | 3 | 1 | 3 | 2 | 1 | 20 | |||
1972 | 8 | 3 | 3 | 1 | 3 | 2 | 1 | 21 | |||
1975 | 8 | 2 | 5 | 2 | 4 | 2 | – | 24 | |||
1979 | 8 | 3 | 7 | 1 | 4 | 2 | 1 | – | 26 | ||
1983 | 9 | 3 | 7 | 3 | 1 | 1 | 2 | 1 | 27 | ||
1987 | 9 | 4 | 9 | – | 2 | 2 | – | 1 | 1 | 1b | 29 |
1991 | 7 | 4 | 8 | – | 2 | 4 | 1 | 1 | 3 | 30 | |
1995 | 11 | 4 | 7 | – | 3 | 2 | 1 | – | 2 | 1c | 31 |
1999 | 8 | 4 | 9 | 3 | 3 | 1 | – | 3 | 1d | 32 | |
2003 | 9 | 3 | 8 | 3 | 5 | – | 1 | 4 | 33 | ||
2007 | 7 | 3 | 11 | 2 | 4 | 1 | 2 | 4 | 34 | ||
2011 | 7 | 3 | 11 | 1 | 2 | 1 | 7 | 3 | 35 | ||
2015 | 6 | 4 | 9 | 1 | 4 | 1 | 7 | 3 | 35 | ||
2019 | 7 | 3 | 9 | 2 | 2 | 1 | 6 | 5 | 1e | 36 | |
2023 | 8 | 3 | 11 | 1 | 2 | 1 | 7 | 3 | 1e | 37 | |
a Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto b Demokraattinen Vaihtoehto c Nuorsuomalaiset d Remonttiryhmä e Liike Nyt |
vaalit | ehdokas | puolue | äänet |
---|---|---|---|
1958 | Hertta Kuusinen | SKDL | 11 429[4] |
1962 | Hertta Kuusinen | SKDL | 11 040[5] |
1966 | Kaarlo af Heurlin | SDP | 12 709[6] |
1972 | Veikko Pajunen | SDP | 14 260[7] |
1975 | Pär Stenbäck | RKP | 12 068[8] |
1979 | Elsi Hetemäki-Olander | Kok. | 15 275[9] |
1983 | Pär Stenbäck | RKP | 19 396[10] |
1987 | Pirjo Ala-Kapee | SDP | 12 398[11] |
1991 | Paavo Väyrynen | Kesk. | 22 709[12] |
1995 | Antti Kalliomäki | SDP | 17 187[13] |
1999 | Suvi-Anne Siimes | Vas. | 15 955[14] |
2003 | Tanja Karpela | Kesk. | 19 169[15] |
2007 | Sauli Niinistö | Kok. | 60 563[16] |
2011 | Timo Soini | PS | 43 437[17] |
2015 | Timo Soini | PS | 29 527[18] |
2019 | Elina Lepomäki | Kok. | 19 292[19] |
2023 | Riikka Purra | PS | 42 594[20] |
|