Viljo Lennart Kajava (22. syyskuuta 1909 Tampere – 2. helmikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko ja journalisti.
Elämä ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljo Kajavan vanhemmat olivat räätäli Konrad Johannes Kajava ja Martta Johanna o.s. Granlund. Hänen sukujuurensa juontavat isän puolelta Tyrväälle, ja hänen äitinsä vanhemmat olivat kotoisin Pirkkalasta ja Teiskosta. Kajavan puoliso oli Maj Inkeri Aulio vuodesta 1933 lähtien, ja heillä oli yksi lapsi Maija (1942). Lapsuudessaan hän joutui kokemaan vuoden 1918 sodan Tampereen valtauksen, mikä näkyi yhteiskunnallisena painotuksena hänen tuotannossaan. Kajavan perhe asui Viljon lapsuudessa Kaakinmaan kaupunginosassa.[1]
Kansakoulun käytyään Kajava aloitti oppikoulun Tampereen lyseossa ja siirtyi kolmannelta luokalta monia merkkimiehiä tuottaneeseen Hämeenlinnan lyseoon, jonka koululehteen Vasamaan hän kirjoitteli runoja. Kajava kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1931.[1]
Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista ja vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri murros, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana TK-komppaniassa.[1]
Runoudessa Kajava oli merkittävä vapaarytmisen runon puolustaja ja uudistaja Suomessa. Hänellä oli voimakas vaikutus 1950-luvun suomalaisiin kirjallisuuden modernisteihin. Yhteiskunnallinen tietoisuus teki paluun Kajavan tuotantoon 1960-luvun runoissa, joka oli vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun ja suuren muutoksen vuosikymmen. Kuitenkin luonnon ja ihmisen vuorovaikutus pysyi mukana Kajavan tuotannossa koko hänen elämänsä ajan.
Kajava oli hyvin tuottelias kirjoittaja ja vielä 87-vuotiaana hän julkaisi runokokoelman ”Vielä piirrän viivan”, joka ilmestyi vuonna 1996. Runoteoksen teemat olivat samoja, joita Kajava oli viljellyt pitkän kirjoittajauransa aikana yhteiskunnallisuuden lisäksi, eli luonto, meri ja rakkaus.
Viljo Kajava on haudattu Hietaniemen hautausmaalle vaimonsa Maj Inkeri Kajavan kanssa sukuhautaan (Aulio-Nyman), läntinen uusiosa, kortteeri 18, linja 11.
Lehtimies
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljo Kajava toimi myös lehtimiehenä. Eritoten hänen uransa kriitikkona on pitkä ja monisäikeinen:
- Tulenkantajat 1935—1938
- Aseveli 1941—1944
- Suomen Sosialidemokraatti 1941 ja 1949—1965
- Suomen Kuvalehti 1949—1954 (toimitussihteeri)
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kunniatohtori Tampereen yliopisto 1975
- Suomen kirjailijaliiton kunniajäsen 1969
- Kiilan kunniajäsen
- Hämäläis-Osakunnan kunniajäsen
- Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki
- Pro Finlandia -mitali
- Vapaudenmitali, toinen luokka
- Nuoren voiman liiton kultamerkki
- Helsinki-mitali
- Muistolaatan julkaisu Viljo Kajava 100 vuotta, Mäkelänkatu 3, Helsinki, 2009
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakentajat, 1935
- Murrosvuodet, 1937
- Hyvästi muuttolintu, 1938
- Luomiskuut, 1939
- Takojat, 1941
- Ankara maa, 1941
- Kahden sydämen talo, 1943
- Muistatko vielä Paulin?, 1943
- Hellyys, 1944
- Suljetuin silmin, 1946
- Till havets fåglar, 1948
- Någonstans, 1949
- Siivitetyt kädet, 1949
- Hyvä on meri, 1950
- Yksinäisiä naisia, novelleja, 1950
- Vihreä kartta, novelleja, 1951
- Jokainen meistä, 1954
- Muuttumatta, 1955
- Ennen iltapäivää, 1956
- Peikot, 1956
- Tuliteema, 1957
- Lintukauppias, novelleja, 1957
- Nuoruuden aamu ja ilta, romaani, 1958
- Taivaan sineen, 1959
- Kauneimmat runot, 1959
- Kymmenen ilmansuuntaa, 1961
- Ei kukaan ole voittaja, 1962
- Ruusuja, lunta, 1966
- Tampereen runot, 1966
- Käsityöläisen unet, 1968
- Valitut runot, 1969
- Reykjavikin valot, 1970
- Vallilan rapsodia, 1972
- Rannat tasangot vuoret, 1974. ISBN 951-1-01489-7.
- Läheltä, 1975. ISBN 951-1-01956-2.
- Rannat, rannat. Otava, 1977. ISBN 951-1-04621-7.
- Kosketus, 1979. ISBN 951-1-05437-6
- Valveilla kuin unessa, 1980
- Jäähyväiset eiliselle, 1982
- Tuuli, valo, meri, 1984, valitut runot vuosilta 1935-1982
- Talvituuli, 1987
- Tähän saavuin, 1989
- Aika rakastaa, aika laulaa (toim. Kristiina Lyytinen), 1990, muistelmat
- Maan ja meren runot, 1992
- Vielä piirrän viivan, 1996
- Valoksi maan päälle – Viljo Kajavan kauneimmat joulurunot (toim. Jarkko Laine), 1998
- 1930-luvun runot, 2000
- Sinusta, minusta, hissistä ja jazz-bändista – Nuoruuden runoja 1930 luvulta, 2000
- Viljo Kajavan kauneimmat runot, 2009
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1955, 1967 ja 1973
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1955, 1966 ja 1975
- Eino Leinon palkinto 1956
- Pro Finlandia 1958
- Aleksis Kivi -palkinto 1959
- Työväenkulttuurin tunnustuspalkinto 1984
- Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1988
- Kirjailijaliiton kunniapalkinto 1989
- Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1977, 1989
- Kansan sivistysrahaston työväenkulttuurin tunnustuspalkinto, 1984
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 1986. Otava 1986.
- Liukkonen, Petri: Viljo Kajava. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haavikko, Ritva (toim.): Kirjailijat puhuvat: Tulenkantajat. 1976.
- Laitinen, Kai: ”Kajava, Viljo (1909–1998)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 717–718. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- Palmgren, Raoul: Kapinalliset kynät II–III. 1984.
- Saarenheimo, Kerttu: Tulenkantajat. 1966.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viljo Kajavan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Kajava, Viljo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
