Vuoden positiivisin suomalainen on vuodesta 1993 lähtien Positiivareiden ja Nuorkauppakamarin jakama kunniamaininta. Vuoden positiivisin suomalainen -kunniamaininnan lisäksi jaetaan elämäntyöpalkintoa sekä palkitaan alueellisesti positiivisimpia suomalaisia. Kunniamaininnan saajat palkitaan kajaanilaisen kuvanveistäjän Esko Määtän suunnittelemalla patsaalla.[1] Positiivarit on myönteistä asennoitumista edistävä konsulttiyritys[2][3], joka valitsee Vuoden positiivisimman suomalaisen.[4]
Vuoden positiivisin tamperelainen on valittu vuodesta 2004 lähtien.[5]
Vuosi | Nimi |
---|---|
1993 | Katri Helena |
1994 | Valentin Kononen |
1995 | Mika Halvari |
1996 | Olli Valtonen |
1997 | Jari Sillanpää |
1998 | Satu Silvo |
1999 | Marco Bjurström |
2000 | Vesa Keskinen Ilkka Lipsanen (”Danny”) (elämäntyöpalkinto) |
2001 | Veikka Gustafsson |
2002 | Pirjo Kauppinen |
2003 | Mikko Kuustonen |
2004 | Pikku G Elisabeth Rehn (elämäntyöpalkinto) |
2005 | Eero Huovinen |
2006 | Kiira Korpi |
2007 | Teemu Selänne |
2008 | Wilson Kirwa |
2009 | Alexander Stubb Mauri Kunnas (elämäntyöpalkinto) |
2010 | Toni Nieminen |
2011 | Antero Mertaranta Pekka Rautakallio (elämäntyöpalkinto) |
2012 | Minna Kauppi Aira Samulin (elämäntyöpalkinto) |
2013 | Elastinen |
2014 | Pekka Hyysalo Esa Saarinen (elämäntyöpalkinto) |
2015 | Robin Packalen Hannes Hynönen (elämäntyöpalkinto)[6] |
2016 | Kaj Kunnas[7] |
2017 | Saara Aalto Minna Tervamäki (elämäntyöpalkinto)[8] |
2018 | Mikko ”Peltsi” Peltola[9]Icehearts (positiivisin yhteisö)[9] |
2019 | Jorma Uotinen |
2020 | Annimari Korte |
2021 | Lotta-Sofia Saahko ja Jorma Saahko[10] |
2022 | Christoffer Strandberg[11] |
2023 | Ella Kanninen |