Arto Sipinen | |
---|---|
![]() Arto Sipinen vuonna 2002. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. huhtikuuta 1936 Helsinki |
Kuollut | 23. joulukuuta 2017 (81 vuotta) Espoo |
Ammatti | arkkitehti |
Arto Kalevi Sipinen (20. huhtikuuta 1936 Helsinki[1] – 23. joulukuuta 2017 Espoo[2]) oli suomalainen arkkitehti ja professori. Hän lukeutui suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimiin.[3] Sipisen päätyöt kuuluvat 1900-luvun suomalaiseen arkkitehtuurihistoriaan.[4] Arto Sipinen on ensimmäinen arkkitehti, jolle on myönnetty Pro Finlandia -mitali.[5]
Arto Sipinen työskenteli 1959–1961 Alvar Aallon toimistossa ja 1961–1963 Viljo Revellin toimistossa. Vuodesta 1965 hänellä oli oma arkkitehtitoimisto. Sipinen toimi sivutoimisesti TKK:n asemakaavaopin tuntiopettajana, Helsingin kaupungin julkisivutoimikunnan jäsenenä ja TKK:n arkkitehtuurin va. professorina.
Sipisen tärkeimpiä töitä ovat Espoon, Mikkelin, Imatran, Lahden ja Kuusamon kulttuurikeskukset sekä muun muassa Imatran, Raision ja Kauhajoen kaupungintalot, sekä Mäntsälän, Tammelan ja Liedon kunnantalot. Hän on suunnitellut useita rakennuksia Jyväskylän yliopistolle vuosina 1970-2005. Jyväskylän Ylistönrinteen rakennukset ovat Sipisen käsialaa, kuten myös Jyväskylän korkein rakennus, 15-kerroksinen Innova-torni. Helsingin yliopiston Kumpulan asemakaava on Sipisen suunnittelema. Sipinen oli yksi ensimmäisen palkinnon voittajista Helsingin keskustakilpailussa 1986 ja suunnitteli asemakaavaluonnoksen kaupungin yleiskaavan pohjaksi 1989.
Abstrakti valkoisuus vie Sipisen arkkitehtuurin muotokielen lähelle Richard Meierin Corbusier-lähtöistä uusmodernismia. Postmodernia ironiaa on turha etsiä hänen töistään, Sipinen jatkaa sitä modernismin linjaa, joka pohjautuu suomalaiseen funktionalismiin.[6] Sipinen on omassa suunnittelutyössään onnistunut sulauttamaan yhteen Aallon pehmeän humanismin ja Revellin rationalismin ja luomaan tältä pohjalta oman komean arkkitehtuurilinjansa. Hänen arkkitehtuurinsa on vuosien kuluessa kypsynyt ja pehmentynyt. Suunnitelmien runkona hahmottuvaa suorakulmaista perusstruktuuria rikastuttavat tiloja funktion mukaan rajaavat pehmeästi kaartuvat pinnat, aulatiloja jäsentelee rytmikkäiden säleikköjen siivilöimä valo, saleja verhoavat akustisesti motivoidut, visuaalisesti rikkaat paneelit.[5]
Arto Sipinen on kestävämmältä tuntuva ilmiö suomalaisessa arkkitehtuurissa kuin monet päivän muotituotteet, joita parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan tuskin näkee arkkitehtuurin päälinjana.[7] Toisinaan taas arkkitehtuuri vaikuttaa ajattomalta; Alvar Aallon työt ovat lähes maagisia juuri tässä suhteessa. Myös Sipisen arkkitehtuurikielen ”klassisesta modernismista” heijastuu Aallon arkkitehtuurin tavoin sisäistä, perinteiseen tukeutuvaa voimaa, joka vahvistuu arkkitehtuurin ikääntyessä. Aikalaisten arviot vanhenevat, mutta rakennukset kestävät.[8]
Arto Sipisen poika Ari Sipinen on myös arkkitehti[9]. Hänet palkittiin Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla isänsä suunnitteleman rakennuksen peruskorjaustyöstä vuonna 2022[9].
Lisäksi 26 muuta palkintoa tai lunastusta, muun muassa:
|