August Strindberg
August Strindberg Richard Berghin maalaamassa muotokuvassa vuonna 1905
August Strindberg Richard Berghin maalaamassa muotokuvassa vuonna 1905
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1849
Tukholma, Ruotsi
Kuollut14. toukokuuta 1912 (63 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti kirjailija, taidemaalari, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieliruotsi
Tuotannon kieliranska, ruotsi
Tyylilajit ekspressionismi, naturalismi, symbolismi
Kirjallinen suuntaussymbolismi [1]
Pääteokset Röda rummet (suom. Punainen huone)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Johan August Strindberg (Sv-August Strindberg.ogg kuuntele ääntämys (ohje)) (22. tammikuuta 184914. toukokuuta 1912) oli ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä taidemaalari. Hän on yksi Ruotsin tunnetuimmista kirjailijoista ja yksi modernin teatterin suurista vaikuttajista. Strindbergin tuotanto on lähinnä naturalistista ja ekspressionistista.

Elämä

Strindberg 50-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen.

Strindberg oli kolme kertaa myrskyisessä avioliitossa, ja hänen suhteensa naisiin oli ongelmallinen. Häntä on toisinaan pidetty misogyyninä.[2] Strindberg oli vuosina 1877–1891 naimisissa suomalaissyntyisen Siri von Essenin kanssa.[3] Toisen avioliiton hän solmi Frida Uhlin kanssa, kolmannen Harriet Bossen kanssa, ja tämä suhde jatkui vielä avioeron jälkeen siihen asti kunnes Bosse kihlautui 1908. Neljäs suuri rakkaus oli Fanny Falkner.[4]

Strindbergin henkinen tasapaino heitteli, ja hän käytti hypomaanisen tilansa tasoittamiseen tuolloin suosittua kaliumbromidia.[5][6]

Ura

Strindberg oli kirjeenvaihdossa Friedrich Nietzschen kanssa,[3] jonka ajatukset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Vuonna 1888 Strindberg kirjoitti Nietzschelle: ”Kunnioitettava herra, epäilemättä olette Te antanut ihmiskunnalle syvällisimmän kirjan, mikä sillä on.” Kyseessä oli Nietzschen Näin puhui Zarathustra. Poliittisesti Strindberg oli sosialisti tai anarkisti.

Strindbergin läpimurtoteos, romaani Röda rummet (suom. Punainen huone) ilmestyi 1879. Se kuvaa aikansa tukholmalaista yhteiskuntaa, politiikkaa, liike-elämää ja teatteria. Hänen varhaiset näytelmänsä, joista tunnetuin on Fröken Julie (suom. Neiti Julie), edustivat naturalismia, ja niitä on usein verrattu norjalaisen Henrik Ibsenin töihin. Tämän jälkeen seurasi Strindbergin ”infernaalinen” kausi, jolloin hän painiskeli sisäisissä tuskatiloissaan. Kauden pääteos on ranskaksi kirjoitettu Inferno. Myöhemmin hän hylkäsi naturalismin ja alkoi kirjoittaa symbolistisia teoksia. Tämän kauden tunnetuimpia näytelmiä ovat Dödsdansen (suom. Kuolemantanssi) ja Spöksonaten (suom. Aavesonaatti).

Kaunokirjallisten töiden lisäksi Strindberg teki muun muassa poliittisia pamfletteja kuten Pieni Katekismus ja satiirisia oppaita kuten Tunnissa taiteentuntijaksi.

Ajatusmaailma

Erkki Kivalo referoi Strindberg-kirjassaan Emil Hedéniä (1926) ja toteaa, että Strindbergin naisia koskevat näkemykset olivat oraalla jo 1870-luvulla ja kypsyivät 1880-luvulla. Hän kääntyi naisemansipaatiota ja Kivalon sanoin "naispalvontaa" vastaan. Äänioikeus naisen pitäisi saada vasta, "kun naisesta on tullut järkevä". Negatiivinen asenne kuvastuu muun muassa Kammarspel-näytelmissä, jotka Strindberg kirjoitti perustamalleen Intima teaternille. Näytelmissä on Strindbergin ajatusmaailman "käsittämätöntä naisvihaa ja ihmisen halveksuntaa", ja yleisö koki ne negatiivisina ja itseensä kohdistuvina.[7]

Strindberg kävi kielitieteellistä kirjeenvaihtoa taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspan, Kuurilan rautatieaseman asemapäällikön Elias Lönnqvistin ja luutnantti Theodor Finnilän kanssa vuosina 1911–1912. Wettenhovi-Aspa, Lönnqvist ja Finnilä saivat kimmokkeen omiin kielitieteellisiin tutkimuksiinsa Strindbergin vuonna 1908 julkaisemasta kirjasta En ny blå bok, jossa hän väitti suomen kielen saaneen kaikki sanansa lainoina muilta kieliltä. Strindberg väitti myös heprean kielen olevan kaikkien maailman kulttuurikielten kantakieli, kun taas suomalaisten mielestä suomi oli tällainen kantakieli. Kirjeenvaihdon aikana Strindberg lähetti muun muassa Finnilälle 16 sivua omia etymologisia muistiinpanojaan, joissa hän pyrki johtamaan suomalaisia paikannimiä ja Kalevalan henkilöitä antiikin Kreikan mytologiasta ja kreikan kielestä. Joulukuussa 1911 alkanut kirjeenvaihto päättyi kuitenkin Strindbergin kuolemaan toukokuussa 1912.[8]

Suomennetut teokset

ISBN 951-9351-99-X, Ntamo 2012 ISBN 978-952-215-294-7,

Novelli antologiassa

Sovitukset

Lähteet

Viitteet

  1. (nl) RKDartistsView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. August Strindbergin kihlaus. Kaleva, 19.03.1901, nro 66, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.08.2014.
  3. a b August Strindberg (1849-1912) Strindbergsmuseet. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 1.9.2015. (englanniksi)
  4. Kivalo, s. 146, 185, 233, 241
  5. Kivalo, s. 52–53
  6. Ludwig M. Deppisch, The Health of the First Ladies: Medical Histories from Martha Washington to ... s. 89 (Google Books)
  7. Kivalo, s. 226–227
  8. Pitkälä, Pekka: Pyramidit, pyhät raamit: Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta (Pro gradu -tutkielma) utupub.fi. Tammikuu 2010. Viitattu 21.12.2022.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla