Kirjailijana Lehtonen aloitti uusromantikkona, mutta sisällissodan jälkeen hänen tuotantonsa muuttui illuusiottomaksi ja pessimistiseksi.
Lehtosen tunnetuin teos on romaani Putkinotko. Se kuuluu Putkinotko-sarjaan, johon kuuluvat myös romaani Kerran kesällä ja novellikokoelma Kuolleet omenapuut. Putkinotkoa pidetään suomalaisen kirjallisuuden toisena suurena yhdenpäivänromaaninaVolter KilvenAlastalon salissa -romaanin ohessa.
Elämä
Joel Lehtonen syntyi Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana poikana. Äiti jätti Joelin huutolaiseksi jo puolivuotiaana, ja seuraavat kolme vuotta Joel Heikarainen vietti ankeissa oloissa eri puolilla Säämingin pitäjää. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen juuri näistä varhaislapsuuden kurjista vuosista.
Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi Joelin hoitoonsa seuraaviksi 11 vuodeksi ja Joelin sukunimeksi vaihdettiin Lehtonen. Joelin elämä parani nyt huomattavasti, ja hän pääsi käymään Säämingin kansakoulun ja sen jälkeen oppikoulua ensin Savonlinnan lyseossa 1893–1897 sekä Kuopion yhteiskoulussa ja lopuksi Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1901. Joel oli siirtynyt Helsinkiin kouluun Augusta Walleniuksen muutettua sinne.
Joel Lehtonen aloitti estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa, mutta hänet erotettiin jo vuoden kuluttua rangaistukseksi osallistumisesta vuoden 1902–1904 kutsuntalakkoon. Joel oli kuitenkin jo ryhtynyt kirjoittamaan sanomalehtiin, ja hän oli toimittajana useissa lehdissä eri puolilla Suomea, muun muassa Mikkelissä ja Porvoossa. Tässä vaiheessa hän myös alkoi kirjoittaa uusromanttiseen tyyliin runoja.
Inhanmaan maatilan päärakennus.
Kesällä 1905 Joel Lehtonen vieraili Säämingissä ja tapasi tällöin äitinsä Karoliina Heikaraisen ja velipuolensa Aleksander Muhosen (1873–1921). Tällöin Lehtonen sai ajatuksen hankkia maatilan, jonne hän voisi asettua elämään lähempänä omia maalaisjuuriaan ja jossa myös hänen sukulaisensa voisivat asua. Saman vuoden joulukuussa hän osti tätä varten yli 30 hehtaarin Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä – tästä tilasta tuli Lehtosen kirjojen Putkinotko. Tilan asuinrakennus jaettiin kahtia niin, että Aleksander Muhonen perheineen asui sen toista päätyä ja toinen puoli oli Joelin käytössä. Muhoset asuivat tilalla ympärivuotisesti, Joel Lehtonen enimmäkseen kesäisin. Muhosten oli tarkoitus huolehtia tilan maanviljelystä, ja Joel puolestaan keskittyi puutarhan hoitoon. Muhosten kuului myös huolehtia Lehtosen täyshoidosta silloin, kun hän asui tilalla. Tätä yhteiseloa Lehtonen sitten käytti materiaalina Putkinotko-sarjan kirjoissaan (Kerran kesällä, Kuolleet omenapuut, Putkinotko).
Joel Lehtonen teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa 1907–1908 Italiaan ja Sveitsiin ja kiinnostui tällä matkalla romaanisten maiden kirjallisuudesta. Tämän matkan pohjalta hän teki kirjansa Myrtti ja Alppiruusu; vuonna 1911–1912 tehty Pariisin-matka taas tuotti kirjan Punainen mylly. Joel Lehtonen eli kuitenkin säästeliäästi ja kirjoitti ahkeraan saadakseen tuloja muun muassa Inhanmaan tilan ylläpitoon sekä kerätäkseen rahaa säästöön – hänen tavoitteenaan oli 10 000 markan pääoman kerääminen. Lehtonen ostikin vuonna 1915 säästöillään itselleen Hörneborg-nimisen huvilan silloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneesta Haagasta läheltä Helsinkiä.
Kesät Lehtonen vietti yleensä Inhanmaan tilallaan. Täällä hän paranteli tervalla ja savihauteilla vaikeaa reumaansa, hoiti puutarhaa ja seurusteli kesävieraidensa kanssa. Inhanmaan kesävieraisiin kuuluivat ainakin rouva Sylvia Avellan ja tämän ystävätär neiti Edit Grenman, oopperalaulaja Harald Björkman, sosiologi ja poliitikko Rudolf Holsti puolisoineen, taidemaalari Juho Rissanen, taidehistorioitsija Ludwig Wennerström sekä läheisen Tynkkylänjoen kartanon poika Kalle Ikonen ja vuodesta 1916 alkaen hierojatar Lydia Thomasson, josta tuli Lehtosen vaimo vuonna 1920.
Lehtosen ja hänen velipuolensa välit huononivat kesä kesältä, koska Lehtonen ei ollut tyytyväinen Muhosten tilanhoitoon ja toisaalta tila oli liian pienikin elättämään Muhosen kymmenlapsista perhettä ja Muhosten asema oli tilalla epävarma. Lehtonen alkoi vähitellen vieraantua Inhan tilasta ja lopulta myi sen vuonna 1922. Aleksander Muhonen oli kuollut edellisenä vuonna tapaturmassa Savonlinnan Lehtiniemen telakalla, jossa hän oli kirvesmiehenä rakentamassa tervahöyryä, ja muu perhe hajaantui ympäri Säämingin pitäjää.
Tämän jälkeen Lehtonen asui elämänsä loppuun saakka kesiä ja ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta enimmäkseen Hörneborgin talossaan. Uudeksi kesänviettopaikakseen Lehtonen hankki vuonna 1924 Vanajaveden pienessä Vähä-Vohli-saaressa Sääksmäellä sijainneen Lintukoto-nimisen kalastajamajan. Lehtoselle oli myönnetty valtion taiteilijaeläke vuonna 1920.
Vuoden 1933 jälkeen Lehtosta pitkään vaivannut selkärankareuma alkoi pahentua niin että hän oli lähes liikuntakyvytön ja kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesällä 1934 hän ei enää pystynyt kirjoittamaan kipujen takia, ja viikkoa ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä Lehtonen hirttäytyi kotonaan Haagassa työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alle. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U21b-18-2.
Joel Lehtosen Inhan tilan rakennukset ovat säilyneet nykypäivään. Samoin Hörneborgin huvila löytyy edelleen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritieltä.[1]
Tuotanto
Joel Lehtosen tuotannossa kohoaa eniten esille yhdenpäivänromaani Putkinotko. Kuitenkin Lehtosen tuotanto on laaja-alaista. Teokset koskettelevat nuoruuden romantiikkaa, kansankuvausta, pessimististä aikalaiskritiikkiä. Lehtonen on merkittävä prosaisti ja lyyrikko, jolta pilkahtelee huumorin sävyjä. Ajan myötä Lehtosen asema monipuolisena kirjailijana on vahvistunut.[2]
Teokset
Perm : syysyön unelma, runokokoelma. Otava 1904
Paholaisen viulu, romaani. WSOY 1904
Mataleena : laulu synnyinseudulle, romaani. Otava 1905
Villi : kuvitteluja, romaani. Otava 1905
Tarulinna: Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina. WSOY 1906
Ilvolan juttuja : kansansatusovitelmia Suomen lapsille. Otava 1910
Rakkaita muistoja, runokokoelma. Otava 1911.
Myrtti ja alppiruusu, matkakirja. Otava 1911 (perustui Lehtosen Italiaan ja Alpeille 1907–1908 tekemän matkan kokemuksiin)
Nuoruus, runokokoelma. WSOY 1911
Markkinoilta, runokokoelma. Otava 1912
Punainen mylly. Otava 1913
Munkkikammio, runokokoelma. Kirja, Helsinki 1914
Kerran kesällä, romaani. Otava 1917 (kirjan täydellinen nimi oli Homo novus tai ei mitään uutta auringon alla s.o. Kerran kesällä maamansikoita hunajassa ja kermassa Könöliinien pöydässä; niille, joita makeus äitelöi, antaa Muttinen, joka ei tahdo naimisiin, koska pelkää olemattoman poikansa joutuvan sotaan, härkää ja pippurijuurta, ynnä kertomus signor Falcosta ja Bongmanin taisteluista Holoferneksen kanssa, tehnyt Joel Lehtonen, kuin myös erinäisistä muistakin narreista tavallisten porvareitten ja moukkain seassa, pikkukaupungissa Anno MCMXIII)
Kuolleet omenapuut, mutta terveitä ihmisiä, s.o. moukkia ja moukkaherroja suloisessa rauhassa, myös hiukan sodassa, Muttisen Aapelin ympärillä; runollista proosaa vuonna 1918, novellikokoelma. Otava 1918.
Puolikuun alla : matka- ja mielikuvia murjaanien maasta., runokokoelma. Karisto 1919 (runojen pohjana Lehtosen v. 1914 tekemän Tunisian-matkan kokemukset)
Putkinotkon metsäläiset : kuvaus laiskasta viinatrokarista ja hänen ahkerasta akastaan, romaani. Karisto 1919
Putkinotkon herrastelijat : lisiä herra Aapeli Muttisesta ja hänen rakkaistaan, romaani. Karisto 1920
Putkinotko : kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta, romaani. Karisto 1920
Joel Lehtoselle on pystytetty patsas Savonlinnaan Puistokadulle. Savonlinnan kaupunki tilasi Patsaan kuvanveistäjä Väinö Aaltoselta. Patsas julkistettiin toukokuussa 1953.[3]
