| Carl Spitteler | |
|---|---|
 1905 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1845 Liestal, Sveitsi |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1924 (79 vuotta) Luzern, Sveitsi |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Carl Felix Tandem ja Felix Tandem [1] |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Carl Spitteler (24. huhtikuuta 1845 Liestal, Sveitsi – 29. joulukuuta 1924 Luzern, Sveitsi) oli sveitsiläinen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1919.[2] Hänen teoksensa ovat pessimistisiä sankaritarinoita. Arthur Schopenhauerin filosofia vaikutti Spittelerin maailmankuvaan ja tuotantoon.[3]
Spitteler oli nuorena kiinnostunut musiikista ja piirtämisestä ja opiskeli teologiaa.[4] Hän työskenteli opettajana Venäjällä Pietarin suomalaisissa perheissä ja kävi Suomessa useita kertoja[3]. Myös kotimaassaan hän toimi kotiopettajana.
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turun pommitus: mukaeltu kertomus eräästä uuden ajan historian tapahtumasta, Turku: Turkuseura - Åbosamfundet 2011 ISBN 978-952-67404-1-6
- Isoäiti, kertomus, teoksessa: Lapsi maailmankirjallisuudessa, toim. I. Havu, Turku Kirjokansi 1946
Suomennettuja runoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aadamin lepo (Adamsruh), suom.Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Porvoo: WSOY, 1930 ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita, Helsingissä: Otava, 1919 verkossa. Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa VIII. Denkwürdigkeiten.
- Isä (Der Vater), suom. Uuno Kailas, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0, Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa, suom. Uuno Kailas, Porvoo WSOY 1924 ja Juri Nummelin, Titaanien laulu: ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta, Helsinki: ntamo 2014 ISBN 978-952-215-511-5
- Kuollut Maa (Die tote Erde: legende), suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Porvoo, Helsinki WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980). – Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa I. Kosmisch und mythologisch.
- Kuollut Maa: legenda (Die tote Erde: legende), suom. Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita. – Runo kokoelmasta Balladen, 1896, osa I: Kosmisch und mythologisch.
- Lähde[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1919 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 20.9.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Spitteler, Carl”, Otavan kirjallisuustieto, s. 727. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Werner Stauffacher: Historische Lexikon der Schweiz hls-dhs-dss.ch. 10.1.2013. Viitattu 7.1.2024. Saksa
- ↑ Carl Spitteler, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.9.2021, viitattu 28.9.2021
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Petri Liukkonen, Carl Spitteler Authors' Calendar 2008
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
