Erkki Paavolainen (17. toukokuuta 1890 Kivennapa – 18. maaliskuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen kouluneuvos ja kansanopiston johtaja joka toimi kokoomuksen kansanedustajana ja ministerinä.
Ura
Paavolaisen vanhemmat olivat maakauppias Pietari Paavolainen ja Maria Kääpä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1908 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1915 ja kauppakoulunopettajan tutkinnon 1916. Paavolainen oli Karjala-lehden päätoimittajana 1917–1920, 1944–1952 ja 1954–1955 sekä lehden avustavana toimittajana 1953–1960. Hän oli Viipurin työväenopiston vt. johtajana 1919–1920, kokoomuksen Viipurin läänin piirisihteerinä 1919 sekä Uudenkirkon, myöhemmin Kanneljärven kansanopiston johtajana ja yhteiskunnallisten aineiden opettajana vuosina 1920–1953.[1]
Paavolainen toimi Karjalan kulttuurirahaston sihteerinä ja asiamiehenä 1923–1960 sekä Karjalan liiton toiminnanjohtajana 1940–1942 ja liiton sanomalehtisihteerinä 1942–1944. Paavolainen oli päätoimittajana Nuorisoseura-lehdessä vuodesta 1917 lähtien, Karjalan Aamu -lehdessä 1942–1960, ja Kansanopistolehdessä 1955–1960. Hän oli myös Palautetun alueen neuvottelukunnan sihteerinä ja Suomenlahden rannikon huoltoalueen, Karjalan asiain ja Siirtoväenasiain neuvottelukunnan jäsenenä.[1]
Paavolainen oli kokoomuksen kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä vuosina 1924–1927, 1929–1933 ja 1936–1945 sekä Kymen läänin itäisestä vaalipiiristä 1945–1948 ja Kymen läänin vaalipiiristä 1948–1951. Hän oli sosiaaliministerinä Sunilan II hallituksessa 1932.[2] Paavolainen oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Viipurin läänin Uudenkirkon kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ja Kanneljärven kunnanvaltuuston jäsenenä.[1]
Paavolainen sai kouluneuvoksen arvonimen 1950.[1]
Erkki Paavolaisen poika oli Turun yliopiston poliittisen historian professori Jaakko Paavolainen[3] ja tytär kriitikko Katri Veltheim. Kansanedustaja Pekka Paavolainen oli Erkki Paavolaisen veli.[4]
