Euroopan talous- ja rahaliitto eli EMU (The Economic and Monetary Union) on Euroopan unionin kolmivaiheinen talous- ja rahaliitto.[1]
Rahaliiton vuonna 1990 alkaneeseen ensimmäiseen vaiheeseen kuului kaikkien valuutansiirtojen vapauttaminen EEC:n alueella. Vuonna 1992 solmittiin Maastrichtin sopimus, jossa sovittiin EMUn viemisestä loppuun. Sopimus tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.[2]
Rahaliiton 2. vaiheeseen kuului Euroopan keskuspankin edeltäjäksi aiotun European Monetary Instituten (EMI) perustaminen. Vuonna 1997 solmittiin Vakaus- ja kasvusopimus finanssikurin parantamiseksi. Se määritti kriteereitä euron käyttöönottoon. 1. kesäkuuta 1998 perustettiin Euroopan keskuspankki, ja 31. joulukuuta määriteltiin 11 osallistuvan maan valuutoille kiinteät vaihtosuhteet.[3][4]
Rahaliiton 3. vaihe (yhteisvaluutta) alkoi 1. tammikuuta 1999, kun eurosta tuli oikea valuutta, vaikka käteisvaluuttana se otettiin käyttöön vasta 1.1.2002. Vuoden 2001 alusta Kreikka liittyi 12. jäseneksi euroalueeseen.[4]
Unionin maista 20 on tähän mennessä jatkanut rahaliiton 3. vaiheeseen, vaikka kaikki EU-maat kuuluvatkin rahaliittoon.
Tanskalla on oikeus pysyä rahaliiton ulkopuolella koska se liittyi EU:in jo ennen Maastrichtin sopimusta.[5]
Ruotsi puolestaan on välttynyt liittymiseltä sen takia, että 3. vaihetta edeltävä ERM II on vapaaehtoinen.
Vuoden 1994 jälkeen EU:hun liittyneet uudet jäsenmaat ovat velvoitettuja liittymään EMU:n 3. vaiheeseen. Näistä seuraavat ovat ottaneet euron käyttöön:
Seuraavat EU-maat käyttävät edelleen omia valuuttojaan (merkitty sulkuihin):
|
|