Iris Uurto, oik. Lyyli Ester Ripatti, o.s. Mielonen (28. tammikuuta 1905 Kerimäki – 1. huhtikuuta 1994 Kivijärvi)[1] oli suomalainen prosaisti ja runoilija, jonka tuotannolle oli ominaista miehen ja naisen suhteen pohdiskelu.
Uurron vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Mielonen ja Maria Pennanen.[2] Hänen puolisonsa oli kirjailija Aku Rautala (1896–1931, oik. August Ripatti). Pariskunnan poika oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994). Uurto tuli ylioppilaaksi 1929 ja opiskeli yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[2]
Tulenkantajien ja myös kirjailijaryhmä Kiilan jäsen Uurto kuului siihen 1930-luvun lopun kirjailijoiden ryhmään, joka käsitteli teoksissaan vaistojen psykologiaa ja ruumiin viisautta. Hänen teostensa seksuaalisuutta pidettiin aikoinaan varsin rohkeana. Esikoisteos Ruumiin ikävä (julk. myöh. nimellä Villit henget) herätti huomiota aihepiirillään. Proosan lisäksi Uurto kirjoitti näytelmiä, joille oli leimallista pasifismi, ja siksi hän ei saanut niitä esitetyksi sodan aikana.[3] Lisäksi hän kirjoitti runoja, jotka ilmestyivät kokoelmana Sudet. Uurto asui myöhemmin ulkomailla, romaani Den brinnande ön ilmestyi ruotsiksi.lähde?
| ||||||||||||||||||
