Klaus Uuno Suomela (vuoteen 1906 Lindholm; 10. marraskuuta 1888 Porvoo – 4. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen voimistelija, liikuntakasvattaja ja kirjailija.
Klaus Uuno Suomela (vuoteen 1906 Lindholm; 10. marraskuuta 1888 Porvoo – 4. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen voimistelija, liikuntakasvattaja ja kirjailija.
Suomelan vanhemmat olivat koneenhoitaja Gustaf Adolf Lindholm ja Mathilda Toivonen. Hän oli naimisissa vuodesta 1922 filosofian maisteri Hellä Gurli Sabina Tingvaldin kanssa.[1] Heidän lapsiaan olivat nuortenkirjailijat Päivö Suomela ja Launo Suomela sekä kirjailija Toivi Suomela. Suomela pääsi ylioppilaaksi 1908 Jyväskylän lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen voimistelunopettajaksi 1911, filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1931 sekä lisensiaatiksi 1952.
Suomela oli mukana perustamassa Helsingin suojeluskuntaa syksyllä 1917 ja vuoden 1918 alussa hän suoritti Vimpelin sotakoulussa suojeluskuntalaisten aliupseerikurssin. Suomen sisällissodan aikana Suominen toimi helmikuussa perustetun Helsingin Valkokaartin 1. pataljoonan päällikkönä, mutta tästä tehtävästä hänet erotti Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuun puolessavälissä 1918 Helsingin saksalainen komendantti Georg Carp.
Suomela toimi Suomalaisen normaalilyseon nuorempana lehtorina 1918–1931 sekä Helsingin yliopiston kasvatusopillisen voimistelun aliopettajana 1915–1929, ensimmäisenä opettajana 1931–1955 ja vt. ja avustavana yliopettajana 1946–1955. Hän toimi myös yliopiston voimistelulaitoksen varajohtajana 1946–1955 ja vt. johtajana 1951–1953.
Suomela oli mukana Suomen miesten voimistelujoukkueessa, joka voitti hopeaa Tukholman olympialaisissa 1912.[2] Hän osallistui myös raittiusliikkeeseen ja oli yksi lyhytikäiseksi jääneen Aika-aikakauslehden perustajista. Suomela oli SVUL:n voimistelujaoston puheenjohtaja 1913–1922.
Jatkosodan jälkeen Suomela meni mukaan Suomen Kommunistisen puolueen toimintaan ja toimi valtion teatterikomitean puheenjohtajana 1945. Hän oli mukana opetusministeri Johan Helon johtamassa suomalaisessa kulttuurivaltuuskunnassa, joka vieraili Neuvostoliitossa 1945. Suomela kirjoitti vierailun kokemusten pohjalta kirjan Lensimme uuteen maailmaan.
Suomela oli monipuolinen kirjailija, joka julkaisi muun muassa tietokirjoja, romaaneja ja näytelmiä. Wilho Ilmari ohjasi 1942 elokuvan Hopeakihlajaiset Suomelan samannimisen näytelmän pohjalta, jolla Suomela osallistui käsikirjoituskilpailuun. Myöhemmin hän teki sen pohjalta myös romaaniin.[3]
| ||||||||||||||
