Outi Alanko-Kahiluoto | |
---|---|
![]() |
|
Kansanedustaja | |
21.03.2007–4.4.2023[1]
|
|
Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. kesäkuuta 1966 Oulu |
Ammatti | Tutkija |
Tiedot | |
Puolue | Vihreä liitto |
Koulutus | Filosofian tohtori (2007)[1] |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (vuoteen 1985 Kirstinä,[2] s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu)[3] on suomalainen vihreiden poliitikko, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja vuodesta 2007–2023. Hän on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2005–2017.
Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori ja työskenteli ennen politiikkaa kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.
Alanko-Kahiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2007. Vuosina 1993–2001 Alanko-Kahiluoto työskenteli tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Vuosina 2001–2007 hän oli Suomen Akatemian projektitutkija.[3] Alanko-Kahiluoto oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmies Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2004–2007.[3]
Alanko-Kahiluodon väitöskirja ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot’n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Alanko-Kahiluoto on suomentanut muun muassa Maurice Blanchot’n keskeisen kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001). Hän on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkija, FT Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).
Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005.[3] Alanko-Kahiluoto on myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuodesta 2014.[4] Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta. Vuoden 2017 vaaleissa hän ei asettunut ehdolle.[5]
Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä.[6] Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaäänestyksessä saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen toiseksi Ville Niinistön jälkeen.[7] Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston seurattua Heidi Hautalaa ministerinä.[8] Vuosina 2009–2011 hän oli eduskuntaryhmän toinen ja vuonna 2013 ensimmäinen varapuheenjohtaja.[3]
Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014[9] ja sai 5 643 ääntä.[10] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan 7 884 äänellä.[11] Hän jatkoi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana.[12]
Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2009–2015), sivistysvaliokunnassa (2008–2011 ja 2012–2014), puolustusvaliokunnassa (2014–2015), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (2007–2008) ja perustuslakivaliokunnassa (2007–2008). Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa myös tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana.[3]
Alanko-Kahiluodon erityisosaamista ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka sekä sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset. Hän oli vuonna 2006[3] perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä.[13] Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja.[3] Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.[14]
Touko Aallon luovuttua puheenjohtajuudestaan, Alanko-Kahiluoto ilmoitti olevansa käytettävissä uudeksi puheenjohtajaksi.[15]
Alanko-Kahiluoto on ollut vuodesta 1996 naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa ja heillä on kaksi lasta.[3] Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.[16]
Muusikot Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Petri Alanko sekä Satu Alanko-Rautamaa ovat Alanko-Kahiluodon serkkuja. Alanko on Outi Alanko-Kahiluodon äidin tyttönimi.[3]
Alanko-Kahiluoto on joutunut koulukiusaamisen uhriksi.[17]
|
|
|
|
|
|