Volkswagen "Kupla" (alkujaan Typ 1) on Volkswagenin ensimmäinen automalli. Kuplaa valmistettiin kaikkiaan noin 21,5 miljoonaa kappaletta vuosina 1938–2003. Sitä valmistettiin Saksassa vuoteen 1978 asti, minkä jälkeen tuotanto jatkui Brasiliassa ja Meksikossa vuoteen 2003 saakka. Kuplan tuotantomäärät ylittivät aikoinaan T-Fordin siihen astisen ennätyksen. Sittemmin Volkswagen Golfin tuotantomäärät ovat ylittäneet tämänkin luvun miljoonilla. Kuplassa on korin takaosassa sijaitseva ilmajäähdytteinen 1200–1600-kuutioinen nelisylinterinen nelitahtinenbokseri- eli vastaiskumoottori.
Kuplan historia
KdF-Wagen
KdF-Wagenin esittelytilaisuus tammikuussa 1939. Ferdinand Porsche neljäs vasemmalta.
Kupla sai alkunsa Adolf Hitlerin aloitteesta. Hän halusi edesauttaa Saksan autoistumista halvan henkilöautomallin avulla. Suunnittelun reunaehdot saneltiin vuonna 1934 Berliinin autonäyttelyn avajaisissa:
Autoon täytyy mahtua vanhemmat ja kolme lasta
Suurin sallittu kulutus 8 l / 100 km
Huippunopeus 100 km/h
Kestettävä ulkosäilytys talvellakin; tämä tarkoitti käytännössä ilmajäähdytystä
Auton oli kyettävä nousemaan 30 prosentin mäkiä[1][2]
Projektille määriteltiin kireä aikataulu joka ei kuitenkaan pitänyt muun muassa siksi että toiset saksalaiset autonvalmistajat vaikeuttivat hanketta, sillä ne eivät katsoneet hyvällä uuden kilpailijan tulemista markkinoille.
Porschella oli ennestään kokemusta vastaavanlaisten autojen suunnittelusta, sillä hän oli aiemmin vastannut Zündapp Typ 12 ja NSU Typ 32 -prototyyppien suunnittelusta. Ratkaisevaksi muodostui kuitenkin läheinen tuttavuus muiden autosuunnittelijoiden kanssa. Ennen Hitlerin suunnittelutoimeksiantoa Porsche oli tutustunut Steyrilla työskennellessään maanmiehiinsä Erwin Komendaan, Béla Barényiin ja Hans Ledwinkaan. Komenda oli siirtynyt Porschen perustaman suunnittelutoimiston palvelukseen ja vastasi myöhemmin Kuplan muotoilusta. Barényi oli laatinut tutkielman pienestä kansanautosta jo 1926 ja tästä syystä hänelle on jälkeenpäin jopa vaadittu kunniaa Volkswagenin keksimisestä. Kuitenkin merkittävimmäksi hyödyksi koitui tuttavuus tässä vaiheessa jo Tatralle pääsuunnittelijaksi siirtyneen Ledwinkan kanssa. Porsche myönsikin jälkeenpäin 'kurkkineensa Tatran uusia suunnitelmia Ledwinkan olan ylitse'.[3][4] Ledwinkan pojan, Erich Ledwinkan mukaan Hans olisi hahmotellut pikkuauton perusrakenteen yhdessä Porschen kanssa erään myöhäiseen yöhön venyneen tapaamisen aikana.[5]
Porschen pikkuauton ensimmäiset prototyypit valmistuivat jo 1935. Auton nimeksi tuli KdF-Wagenkansallissosialistisen työläisjärjestö Kraft durch Freuden mukaan. Autotehdasta varten rakennettiin kokonainen uusi kaupunki, Stadt des KdF-Wagens, jonka nimeksi vaihtui myöhemmin Wolfsburg. Autolle oli kaavailtu 120 000 kappaleen vuosituotantoa vuodelle 1940. Rahoitusta haettiin myymällä 300 000 autosäästäjälle kuponkeja. Toisen maailmansodan syttyminen vuonna 1939 muutti suunnitelmia, ja KdF-tehdas alkoi tuottaa sotavarusteita. Tuotantolinjoilla valmistettiin Volkswagen-malleja Kübelwagen ja Schwimmwagen. Kuplien tuotanto jäi 600 kappaleeseen, mikä oli pettymys säästäjille. Sodan jälkeen tehtaan lopun uskottiin tulleen, mutta uuden johtajan Heinrich Nordhoffin ja uuden automallin Exportin myötä tehdas saatiin pelastettua.
Patenttikiista
1930-luvun lopulla KdF-Wagenin lopullisten prototyyppien valmistuessa Tatralla huomattiin Porschen hyödyntäneen heidän kehittämiään ratkaisuja. Yhtäläisyyttä havaittiin erityisesti Tatra T97:n ja hieman vanhemman V 570:n kanssa. Selkeitä patenttirikkomuksia havaittiin yksitoista,[6] ja Tatra alkoi perätä hyvitystä oikeusteitse. Porsche pyrki sopimaan asiaa Tatran kanssa neuvottelemalla, mutta Hitler ilmoitti ratkaisevansa ongelman itse. Näin kävikin vuonna 1938 Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian Sudeettialueet, mukaan lukien Tatran tehtaat Kopřivnicessa.
Vuoden 1939 Berliinin autonäyttelyssä Saksan määräysvalta konkretisoitui, kun Tatra T97 poistettiin näyttelystä ennen avajaisia. Vaikka se ei suoranaisesti ollutkaan samaa koko- ja hintaluokkaa KdF-Wagenin kanssa, autojen tekniset ja muotoilulliset yhtäläisyydet olivat saksalaisille kiusallisen ilmeisiä. Samana vuonna T97:n valmistus määrättiin lopetettavaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen vanha patenttikiista nostettiin jälleen esille. Oikeuden päätös saatiin lopulta vuonna 1961, jolloin Volkswagen tuomittiin maksamaan hyvityksenä patenttirikkomuksesta kolme miljoonaa Saksan markkaa. Summaa voi pitää pienenä, kun sitä vertaa Kuplan 21 miljoonan kappaleen valmistusmäärään.[3]
Vuonna 1950 tuotiin Suomeen ensimmäiset Volkswagen Kuplat. Suomessa autoa myytiin aluksi nimellä Kansanauto, mutta hiukan myöhemmin nimi muutettiin alkuperäiseksi Volkswageniksi. [7]
Vuonna 1958 Kuplan perinteinen soikea takalasi muuttui kulmikkaaksi.
Vuonna 1960 Kupla-malliin tulivat alkuperäisten suuntaviittojen tilalle suuntavalot.
Vuonna 1965 Volkswagen nousi ensimmäistä kertaa rekisteritilastojen ykköseksi. 1200 cm³:n moottorin rinnalle tulivat 1300 ja 1500 cm³:n moottorit. Volkswagen 1300:sta tuli Kuplan päämalli ja 1200:sta varustetasoltaan pelkistetty perusmalli. Suomessa Kuplan kanssa samassa hintaluokassa olivat Fiat 850, Ford Anglia, Moskvitš, Austin ja Morris Mini, Renault 4, Simca 1000 sekä Wartburg.[8]
Vuonna 1968 Kupla-mallin turvallisuutta parannettiin mm. tukevammilla puskureilla ja kolaritilanteessa kokoonpainuvalla ohjauspyörän akselilla. Ajovalot muuttuivat pystysuoriksi ja myös takavalojen mallia muutettiin. Pyörien kiinnitys muuttui viisipulttisesta nelipulttiseksi. Polttoainesäiliön täyttöaukko siirrettiin korin oikeaan kylkeen. Suomessa myytävien Kuplien sähköjärjestelmä muuttui 6-volttisesta 12-volttiseksi.
Vuonna 1970 markkinoille tuli Volkswagen 1302, jonka etuosa poikkesi ulkonäöltään perinteisestä Kuplasta erilaisen etuakselin vuoksi. Autossa oli 1600 cm3:n moottori. Myös tavaratila oli suurempi.
Vuonna 1978 valmistui viimeinen Länsi-Saksassa koottu Kupla.
Vuoden 1980 alussa Suomessa oli rekisterissä liki 75 000 Kuplaa, mikä oli enemmän kuin esimerkiksi kaikkia ranskalaisia automerkkejä Citroënia, Peugeotia, Renaultia ja Simcaa yhteensä. Yli puolet Kuplista oli enemmän kuin kymmenen vuotta vanhoja.[9]
Vuoden 1984 lopussa Suomessa rekisterissä olleista Kuplista vielä reilut 200 oli peräisin 1950-luvulta; 1960-luvun Kuplia oli liikenteessä lähes 16 000.[10]
Vuosina 1986 ja 1987 Suomeen tuotiin kokeilumielessä Meksikosta yhteensä 28 Kuplaa.[11] Maahantuoja VV-Auto ei ilmoittanut autoille listahintaa, vaan ne myytiin tarjousten perusteella.[12]
Vuoden 1995 lopussa Suomessa oli rekisterissä 17 760 Kuplaa, jolloin se oli 32. yleisin henkilöautomalli.[13]
Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 12 492 Kuplaa. Ensimmäisen virallisen maahantuontivuoden 1950 Kuplista oli jäljellä enää yksi ja ennätysvuoden 1965 yhteensä 17 188 Kuplasta 678. Kaikista Suomeen tuoduista 127 074 Kuplasta oli liikenteessä hieman alle kymmenen prosenttia.[14]
Vuonna 2003 viimeinen Kupla sarjanumerolla 21529464, valmistui Pueblan tehtaan tuotantolinjalta Meksikosta.
Vaikka klassisen Kuplan valmistus lopetettiin 2003, sen perinteitä vaalivaa Volkswagen New Beetle -mallia valmistetaan Meksikossa Pueblan tehtaalla. Malli perustuu Golfin IV-sukupolven tekniikkaan.
Yleistä
Kupla oli suunniteltu Saksan autobahneille, ja sillä pystyi ajamaan huippunopeutta jopa tunteja ilman pelkoa moottorin ylikuumenemisesta. Ilmajäähdytys ei tarjonnut kovin hyvää lämmityslaitetta, mutta poisti huolen jäähdytysnesteen jäätymisestä pakkasella. Tämä yhdistettynä aikanaan suuren 15" rengaskoon tuomaan hyvään etenemiskykyyn auraamattomassa lumihangessa teki Kuplasta erittäin suositun 1950-luvun Suomessa.
Tuontisäännöstelyn ollessa Suomessa voimassa aina 1960-luvun alkupuolelle joutui uutta Kuplaa jonottamaan jopa vuosia ja vähän käytetystä saattoi saada uutta paremman hinnan. Lainsäädäntö mahdollisti tietyille työntekijäryhmille niin sanottujen merimiesautojen tuonnin kiintiöiden ulkopuolelta. Näistä suurin osa oli kysyttyjä kuplavolkkareita.
Kuplan valmistusajan alkupuolella 1950–60-luvuilla oli hyvin tavallista että pikkuauton moottori kesti vain n. 100 tkm. Volkswagenin jälleenmyyjä organisoi kätevästi toimivan vaihtokonejärjestelmän. Myöhemmin moottorin vaihtamisessa järjestettiin näytösluontoisia kilpailuja, nopeimmat alan harrastajat vaihtoivat ne jopa muutamassa minuutissa paikalleen.
Kuplavolkkarissa on kantava pohjalevy ja erillinen kori. Tämä mahdollistaa korin vaihtamisen helposti ja erilaisia avonaisia hiekkakirppuja tai urheiluautokopioita tulikin rakennussarjoina markkinoille 1960-luvulta alkaen.
Kuplassa on vääntösauvajousitus (poikkeuksena 1302/03-mallit, joissa on edessä MacPherson-tyyppinen joustintukijousitus).
Tehdas käytti Kuplasta mallimerkintää Typ 1. Typ 2 oli tylppäkeulainen pakettiauto, Typ 3 1960-luvun isompi 1500/1600-malli ja Typ 4 1970-luvun iso 411/412-malli.
Kuplaa on valmistettu Saksan lisäksi Australiassa, Etelä-Afrikassa, Brasiliassa ja Meksikossa. Heinolassa kokosi Wihuri-Yhtymä 1960-luvun lopussa 48 kappaleen koe-erän.[15] Avokuplat kokosi sama Karmannin koripaja Saksassa, joka teki Kuplaan perustuvat Karmann Ghia -coupemallit.
Vaikka Volkswagenin vuonna 1974 esittelemä Golf -malli ei suoranaisesti olekaan Kuplan seuraaja eikä tehdas virallisesti asiaa näin ilmaissutkaan, se kuitenkin peri siltä paikkansa yhtiön tärkeimpänä myyntivalttina. Kupla oli 1970-luvulla auttamattomasti vanhentunut ja uusi automalli oli yhtiölle elintärkeä.
Valmistuspaikat
Kuplan tuotantolinja Wolfsburgissa 1973.Wihurin Suomessa valmistama kupla vuodelta 1969.
↑Ryan Lee Price: The VW Beetle: A Production History of the World’s Most Famous Car, 1936–1967, s. 14. Penguin, 2003. Google Books -esikatselu (viitattu 3.9.2016).
↑ abTossavainen, Kari: Luurankojen kaapissa?. Mobilisti, 2003, nro 7, s. 16 - 19. Helsinki: Kustannus Oy Mobilisti.
↑Nowill, Julian: ”4 Czechoslovakia”, East European Cars, s. 96. Gloucestershire, Yhdistynyt kuningaskunta: Sutton Publishing Limited, 2000. ISBN 0-7509-2369-5. (englanniksi)
.JPG)
Saksa
Australia
Belgia
Japani
Chile
Brasilia
Kiina
Suomi
Indonesia
Irlanti
Malesia
Meksiko
Uusi-Seelanti
Nigeria
Filippiinit
Etelä-Afrikka
Argentiina
Venezuela
Jugoslavia
