12. tammikuuta – Brittisukellusvene HMS Truculent törmäsi Thamesjoella ruotsalaiseen öljytankkeri Dvinaan ja upposi. Onnettomuudessa kuoli 64 henkilöä.[1]
21. tammikuuta − Suomen Moskovan-suurlähettiläs Cay Sundström jätti Neuvostoliiton varaulkoministerille Andrei Gromykolle Suomen vastauksen Neuvostoliiton vuoden 1949 lopussa esittämään, sotarikollisia koskeneeseen noottiin.
17. helmikuuta – James Warburg julisti Yhdysvaltain senaatille: ”Meillä tulee olemaan maailmanhallitus, pidämme siitä sitten tai emme. Ainoa kysymys on, saavutetaanko maailmanhallitus valloittaen vai suostumuksella.”
28. helmikuuta – Neuvostoliitto ilmoitti pitävänsä Suomen Moskovan-suurlähettilään Cay Sundströmin sotarikollisia koskeneeseen noottiin antamaa vastausta riittämättömänä.
1. maaliskuuta – Klaus Fuchs tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilusta Neuvostoliiton puolesta ja salaisten atomipommisuunnitelmien luovuttamisesta.
1. maaliskuuta – Presidentti J. K. Paasikivi antoi eduskunnassa juhlallisen vakuutuksen toisen virkakautensa alkaessa.
8. maaliskuuta – Kova myrsky riehui eri puolilla Suomea.
8. maaliskuuta – Ensimmäinen Volkswagen Transporter T2 (Type 2). T2 tunnetaan myös nimellä mikrobussi tai kleinbus, jota valmistettiin Saksassa Wolfsburgissa.
9. maaliskuuta – Hilarius Sorjonen rikostovereineen ryösti Helsingissä Vuorimiehenkatu 1:n postikonttorista lähes 2 miljoonaa markkaa.[3]
15. maaliskuuta − Korkein oikeus antoi päätöksensä asekätkentäjutussa. Kaikkiaan 1 488 henkilöä tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin; suurimmalle osalle vankeusrangaistus oli ehdollinen kolmen vuoden koetusajalla. Ankarimman tuomion, kuusi vuotta kuritushuonetta, sai everstiluutnantti Usko Haahti. Asekätkennän paljastumisesta oli kulunut lähes viisi vuotta.
28. huhtikuuta – Nobel-palkittu fyysikko Frédéric Joliot-Curie erotettiin Ranskan atomitutkimuslaitoksen johtajan virasta. Kymmenettuhannet tiedemiehet eri puolilta maailmaa esittivät Ranskan hallitukselle tapauksen vuoksi vastalauseensa.
4. – 8. toukokuuta – Veturimiesten lakko pysäytti rautatieliikenteen Suomessa lähes kokonaan. [4]
25. kesäkuuta – YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Etelä-Korean tukemisen puolesta. Neuvostoliitto boikotoi turvallisuusneuvoston istuntoa vaatiessaan Kiinan kansantasavaltaa YK:n jäseneksi.[7]
15. syyskuuta – Kenraali MacArthurin komentama Yhdysvaltain X armeijakunta, brittiläiset ja Kansainyhteisön joukot nousivat maihin Korean niemimaan länsirannikon Inchonissa, joka oli Pohjois-Korean hallussa. Samaan aikaan alkoi panssarijoukkojen läpimurto Pusanin piiritysrenkaasta.[7]
1. marraskuuta – YK:n pääsihteeri Trygve Lie valittiin uudelle kaudelle. Neuvostoliitto oli syyttänyt Lietä puolueellisuudesta Korean sodassa ja yrittänyt estää hänen uudelleenvalintansa.
2. marraskuuta – Puertoricolaiset nationalistit Oscar Collazzo ja Griselio Torresola yrittivät murhata Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanin.
26. marraskuuta – Korean sota: kiinalaisia joukkoja – virallisen ilmoituksen mukaan vapaaehtoisina – siirtyi Pohjois-Koreaan aloittaen massiivisen vastahyökkäyksen Yhdysvaltain merijalkaväen ja 8. armeijan joukkoja vastaan. Kahden päivän taistelujen jälkeen 8. armeija pakotettiin vetäytymään.[7]
30. marraskuuta – Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman uhkasi käyttää ydinaseita Koreassa.
24. joulukuuta – Liikennöitsijä Johan August Löflund surmasi ampumalla kaksi perheriitaa jouluaattona rauhoittamaan tullutta poliisia, nuoremmat konstaapelit Eino Kääriäisen ja Ailo Virtasen Riihimäellä.[9]
tuntematon päivämäärä
maaliskuu – Vuodesta 1891 ilmestyneen The Strand Magazine -aikakauslehden viimeinen numero ilmestyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
lokakuu – Italialaissyntyinen ydinfyysikko Bruno Pontecorvo loikkasi Yhdistyneestä kuningaskunnasta Suomen kautta Neuvostoliittoon. Tapaus herätti runsaasti huomiota läntisessä maailmassa; eräät lehdet kirjoittivat – tosin perusteettomasti – jopa joidenkin suomalaisten poliitikkojen olleen mukana järjestämässä Pontecorvon loikkausta.
↑Hombach, Jean-Pierre: Flavio BriatoreHeidi Klum & Seal - The Truth about the Divorce. 2010. epubli. Arkistoitu 25.9.2018. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
↑Richard BransonBiography. 3.4.2018. Biography.com (A&E Television Networks). Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
↑McDiarmid, Mac: Barry SheeneObituaries. 11.3.2003. The Independent. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)