5. tammikuuta – Kingsmillin joukkomurhassa asemiehet pysäyttivät minibussin ja ampuivat kymmenen sen matkustajaa Kingsmillin kylän lähellä Pohjois-Irlannissa.
14. tammikuuta – Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger varoitti Neuvostoliittoa jatkamasta sekaantumistaan Angolan sisällissotaan. Neuvostoliitto tuki yhdessä Kuuban kanssa Angolan Vapautuksen kansanrintamaa MPLA:ta.
11. helmikuuta – Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) tunnusti Angolan Vapautuksen kansanrintaman (MPLA) muodostaman hallituksen Angolan lailliseksi hallitukseksi.
13. helmikuuta – Nuorten upseerien vallankaappausyritys Nigeriassa kukistettiin. Kaappaajat ehtivät kuitenkin murhata valtionpäämiehen, kenraali Muhammedin, jonka tilalle valittiin kenraali Olusegun Obasanjo.
13. helmikuuta – Itsenäisen Suomen ensimmäinen poliisilakko alkoi. Järjestys säilyi maassa kuitenkin koko lakon ajan melko hyvänä. Lakko päättyi 1. maaliskuuta.
15. helmikuuta – Kuvaputkitehdas Valcon yhtiösopimus allekirjoitettiin Helsingissä. Suomen valtio merkitsi osakekannasta 60 prosenttia ja vähemmistöosakkaiksi tulivat Salora ja japanilainen Hitachi.
19. helmikuuta – Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Isoon-Britanniaan "turskasodan" vuoksi. Kyseessä oli ensimmäinen diplomaattisuhteiden katkeaminen kahden Nato-maan välillä.
20. helmikuuta – Kaikki Pohjoismaat tunnustivat MPLA:n muodostaman Angolan hallituksen.
16. maaliskuuta − Ison-Britannian pääministeri Harold Wilson ilmoitti yllättäen eroavansa heti, kun hänen seuraajansa on valittu. Wilson perusteli ilmoitustaan pääministerikautensa pituudella.
16. maaliskuuta − Hallitus päätti monien äänestysten jälkeen sijoittaa kuvaputkitehdas Valcon laitokset Imatralle ja Sotkamoon ja ilmoitti valinneensa paikkakunnat ennen kaikkea aluepoliittisin perustein. Mahdollisina sijoituspaikkoina olivat loppuvaiheissa esillä myös Savonlinna ja Ilomantsi.
14. huhtikuuta – Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger varoitti, että kommunistien pääsy Italian hallitukseen saattaisi käynnistää vaarallisen kehityksen Euroopassa. Kissingerin lausunto, joka tulkittiin ns. dominoteorian henkiinherättämiseksi, nostatti kiivaan väittelyn.
1. toukokuuta – Portugali myönsi laajan itsehallinnon Azorien ja Madeiran saariryhmille hillitäkseen alueilla esiintyneitä itsenäistymispyrkimyksiä.
4. toukokuuta − Viisi sotaharjoituksiin osallistunutta varusmiestä sai surmansa heitä kuljettaneen auton syöksyttyä sillalta jokeen Porvoon maalaiskunnassa.
9. toukokuuta – Mielipidemittaukset kertoivat, että hallitusvastuussa olevien sosiaalidemokraattien kannatus oli laskenut Ruotsissa alle 40 prosentin ensimmäisen kerran lähes puoleen vuosisataan.[4] Iskuina hallitukselle olivat olleet mm. kirjailija Astrid Lindgrenin artikkeli Satu Pomperipossasta Rahamaniassa ja korkeaan verotukseen sydämistyneen elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin siirtyminen ulkomaille.
12. toukokuuta – Pääministeri Martti Miettunen pyysi eroa liikevaihtoverosta syntyneen kiistan takia. Presidentti Urho Kekkonen ehdotti SKDL:lle lupaa äänestää liikevaihtoveron korotusta vastaan puolueen hallituksessa olosta huolimatta. Hallitus perui eronpyyntönsä 18. toukokuuta. SDP väläytti harkitsevansa sen mielestä tavaksi tulleen erivapauskäytännön soveltamista myöhemmissäkin kiistanalaisissa äänestyksissä.
16. toukokuuta − Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger ilmoitti eroavansa virastaan syksyn presidentinvaalien jälkeen niiden tuloksesta riippumatta.
25. toukokuuta – Ison-Britannian kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip saapuivat nelipäiväiselle valtiovierailulle Suomeen. Kuninkaallinen vierailu oli epävirallisesti alkanut jo edellisenä päivänä Ahvenanmaalta. Tämä oli ensimmäinen Ison-Britannian hallitsijan vierailu itsenäisessä Suomessa.
26. toukokuuta − Tukholman käräjäoikeus tuomitsi SDP:n taloudenhoitajan Pentti Ketolan ja kaksi hänen avustajaansa sakkoihin syksyllä 1975 tapahtuneesta valuutan salakuljetuksesta.
13. kesäkuuta – Ruotsalainen kansanpuolue päätti puoluekokouksessaan tukea presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalintaa. Puolueen oikeistosiivelle annettiin kuitenkin tulevassa vaalissa vapaat kädet. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Carl Olof Tallgren.
28. kesäkuuta – Afrikan itärannikolla sijainnut Seychellien saaristo itsenäistyi Isosta-Britanniasta.
28. kesäkuuta – Ramalho Eanes voitti Portugalin presidentinvaalit.[3]
29. kesäkuuta – Euroopan kommunististen puolueiden kaksipäiväinen huippukokous alkoi BerliinissäItä-Saksassa. Kokouksen päätteeksi annetussa julkilausumassa todettiin olevan olemassa erilaisia teitä kohti kommunismia, mitä pidettiin voittona Länsi-Euroopan ja Jugoslavian kommunistipuolueiden edustamalle eurokommunismille.
18. heinäkuuta – Indonesia liitti itseensä Portugalille aiemmin kuuluneen Itä-Timorin välittämättä YK:n päätöslauselmasta, jossa tuettiin alueen itsemääräämisoikeutta.
1. elokuuta − Kokoomuksen äänenkannattaja Uusi Suomi muuttui riippumattomaksi porvarilliseksi sanomalehdeksi. Päätoimittaja Pentti Poukka joutui jättämään paikkansa ja hänen tilalleen tuli Johannes Koroma. Lehtiyhtiön hallitus päätti laajentaa lehden omistuspohjaa vakavien talousvaikeuksien ratkaisemiseksi.
3. elokuuta − Presidentti Urho Kekkonen matkusti viralliselle vierailulle Yhdysvaltoihin. Presidentti Gerald Ford korosti Suomen roolia YK:ssa ja ETYK:issä. Vierailunsa aikana Kekkonen toisti Neuvostoliiton presidentille Nikita Hruštšoville aikanaan esittämänsä kannan, että vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi ei niin tee, ellei enemmistö suomalaisista sitä halua.
10. elokuuta – Ugandan diktaattori Idi Amin järjesti verilöylyn Kampalan yliopistossa murskatakseen opposition. Kuolonuhreja arvioitiin olleen jopa tuhat.
13. syyskuuta – Demarin päätoimittaja Jorma Cantell sanoutui irti tehtävistään. Hän perusteli eroaan lehden alistamisella puoluejohdon tiukempaan valvontaan.
20. syyskuuta – Ruotsin pääministeri Olof Palme jätti hallituksensa eronpyynnön sen jälkeen kun sosiaalidemokraatit olivat kärsineet tappion valtiopäivävaaleissa. Sosiaalidemokraatit olivat olleet hallitusvastuussa keskeytyksettä vuodesta 1936.
29. syyskuuta − Presidentti Urho Kekkonen myönsi eron sisäisiin erimielisyyksiinsä kaatuneelle Martti Miettusen hallitukselle ja nimitti Miettusen kokoaman uuden hallituksen. SDP ja SKDL jättäytyivät pois uudesta hallituksesta.
6. lokakuuta – Eduskunnan puhemies Veikko Helle muurasi eduskunnan nelikerroksisen lisärakennuksen peruskiven.
6. lokakuuta – Thaimaan armeijan ja poliisin yksiköt sekä puolisotilaalliset oikeistolaiset joukot avasivat tulen mielenosoittajia vastaan Thammasatin yliopiston alueella Bangkokissa. Virallisten tietojen mukaan 46 mielenosoittajaa sai surmansa. Todellinen uhriluku oli luultavasti paljon suurempi.
20. lokakuuta – Suomen hallitus karkotti maasta neljä Pohjois-Korean suurlähetystön työntekijää näiden syyllistyttyä laittomaan alkoholinmyyntiin ja huumeidensalakuljetukseen. Karkotettaviksi määrätyt kiistivät ennen maasta poistumistaan pitämässään lehdistötilaisuudessa syyllistyneensä mihinkään lainvastaiseen toimintaan. Vastaavia karkotuksia oli jo aiemmin tehty muissakin Pohjoismaissa.
25. lokakuuta – Suomen oloissa harvinaisen voimakas maanjäristys ravisteli maan eteläosaa. Vahingot jäivät kuitenkin varsin vähäisiksi. Järistyksen keskus oli Viron rannikolla lähellä Paldiskia.
28. lokakuuta − Kuvanveistäjä Harry Kivijärvi voitti presidentti J. K. Paasikiven muistomerkin suunnittelukilpailun ehdotuksellaan Itä ja länsi. Muistomerkin sijoituspaikaksi kaavailtiin Arkadian aukiota Helsingin keskustassa ja aukion uudeksi nimeksi ehdotettiin Paasikiven aukiota.
2. marraskuuta − Rautatievirkamiesten lakko pysäytti junaliikenteen koko Suomessa. Lakko päättyi 10. marraskuuta, kun presidentti Urho Kekkonen kieltäytyi hyväksymästä vaatimusta rautatievirkamiesten eläkeiän alentamisesta 63:sta 59 vuoteen. Lakosta aiheutui VR:lle liikennöimättä jääneiden junavuorojen vuoksi lähes 20 miljoonan markan tappio.
7. marraskuuta – Albanian puoluejohtaja Enver Hoxha ilmoitti, että useita maan kommunistijohtajia oli erotettu syytettyinä siitä, että he olivat "valmistelleet kapitalismin palauttamista Albaniaan". Kansainväliset tarkkailijat havaitsivat Albanian ja Kiinan suhteissa viilentymistä.
18. marraskuuta – Etiopian hallitus ilmoitti, että 27 henkilöä oli teloitettu syytettyinä "edistyksellisten henkilöiden" murhista ja hallituksen vastaisen propagandan levittämisestä.
18. marraskuuta – René Lévesquen johtama, Quebecin itsenäistymistä kannattanut Québecois-puolue sai ehdottoman enemmistön Quebecin osavaltion vaaleissa.[3]
30. marraskuuta − Suomalaisten rakennusliikkeiden yhteenliittymä Finn-Stroi jätti Neuvostoliitolle Kostamuksen kaivosprojektin ensimmäistä vaihetta koskeneen tarjouksensa. Projekti oli pantu alulle jo vuoden 1973 lopulla, mutta vakavat hintaerimielisyydet olivat viivyttäneet sen etenemistä.
3. joulukuuta − Yhdysvaltain tuleva presidentti Jimmy Carter aloitti hallituksensa kokoamisen ilmoittamalla valinneensa ulkoministerikseen lakimies Cyrus Vancen.
7. joulukuuta − YK:n yleiskokous valitsi järjestön pääsihteerin Kurt Waldheimin toiselle viisivuotiskaudelle. Turvallisuusneuvosto oli asettunut yksimielisesti kannattamaan Waldheimin jatkokautta.
15. joulukuuta − Helmut Schmidt valittiin uudelleen Länsi-Saksan liittokansleriksi.
15. joulukuuta − Vuonna 1907 valitun Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan viimeinen elossa ollut jäsen, kunnallisneuvos Juhani Leppälä kuoli Porvoossa 96 vuoden ikäisenä. Maalaisliittoa edustanut Leppälä oli ollut kansanedustajana vuosien 1907 ja 1951 välisenä aikana yhteensä 33 valtiopäivillä.
17. joulukuuta − Japanin pääministeri Takeo Miki ilmoitti eroavansa liberaalidemokraattisen puolueen parlamenttivaaleissa kärsimän tappion vuoksi. Varapääministeri Takeo Fukuda muodosti uuden hallituksen. Fukudaa pidettiin etenkin talouspolitiikan asiantuntijana.
19. joulukuuta − Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnev täytti 70 vuotta. Juhlallisuuksiin Moskovassa osallistunut presidentti Urho Kekkonen luonnehti Brežneviä "aktiiviseksi, dynaamiseksi ja syvästi inhimilliseksi persoonaksi".
↑ abcdRisto Lehmusoksa (toim.): ”1970–1986”, Vuosisatamme kronikka, s. 1077–1095. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X.
↑Mitä-Missä-Milloin 1977, Otava 1976, Helsinki, s. 51.
↑Mira Oksanen: Äänioikeuden ja demokratian haasteet Suomessa, s. 30. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2010).
↑Mahkonen, Sami: Lapsen korvausvastuu, s. 45, alaviite 14. Helsinki: Edita, 2010. ISBN 978-951-37-5656-7.